Teinillä on tyttöystävä

”Mitä ihmettä te oikein touhusitte siellä monta tuntia?”

”Istuttiin ja puhuttiin, miten niin?”

”Kenelläkään ei voi olla niin paljon asiaa, että juttua riittää moneksi tunniksi. Sitä paitsi haistan tänne asti, että ainakin röökiä olette vetäneet. Äsken rappukäytävässä haisi kannabis ja sähkötupakka. Teistäkö se haju oli peräisin? Tuo takki tänne.”

”Ei se ole rööki, eikä varmasti pössytellä. Se on ****nan hajuvesi.”

Haistan takkia ja totean, että siinä haiskahtaa vienosti sähkötupakka ja vahvasti ****nan parfyymi.

”Luuletko tosiaan, etten tiedä miltä vape haisee? Kyllä senkin löyhkä jää vaatteisiin, kun marinoi siinä itseään tunti tolkulla. Ja pitääkö sen ****nan kanssa päällekäin maata?”

”No, kun se tunkee syliin.”

”Varo vaan, ettet joudu maksamaan 18 vuotta elatusmaksuja. Kuinka vanha ****na on?”

”Viistoista.”

”Sä olet kohta kuusitoista. Sen jälkeen kaikki lääppiminen loppuu, kunnes tyttökin on kuusitoista. Yli suojaikärajan täyttäneet ei saa muhinoida tuon ikäisten kanssa, se on rangaistava teko.”

Tähän on siis tultu. Kuopus on löytänyt itselleen tyttöystävän, joka valitettavasti asuu lähellä. Olisi helpompaa, jos näkisivät vain koulussa ja iltaisin, kun tytönkin vanhemmat ovat paikalla, mutta nyt se on sitä, ettei poikaa näy enää kotona ollenkaan (ellen käske häntä kotiin).

Joskus ihan tosissaan toivon, että poikani olisi homo. Kaksi poikaa, jotka ovat samalla aaltopituudella. He tietävät toistensa rajat ja mahdollisuudet tai ainakin osaavat niistä kysyä. Mutta ei. Nyt hirvittää, että poika menee haksahtamaan tytön metkuihin tai kiimoissaan luottamaan johonkin ”mulla on pillerit” -liibalaabaan. Ja pelottaa tytön puolesta, jos tämä ei ymmärrä asettaa fyysisiä ja henkisiä rajoja.

Tahtoisin olla sellainen hippivanhempi, joka suhtautuu kaikkeen rennosti, mutta koen automaattisesti ulkopuoliset ihmiset lisätyönä ja stressinä. Olin niin tottunut omaan rauhalliseen kuplaani. Ärsyttää, kun kotoamme lähtee tällainen ylimääräinen juonikuvio, todellisuushaara, joka kuljettaa energiaa pois, jonnekin hämärään ulkomaailmaan, josta minulla ei ole mitään otetta.

Kaksi vuotta vielä. Kaksi vuotta, ja kuopuskin on täysi-ikäinen. Sitä odotellessa…