Mullistus

Eilen pohdin hyvää päivääni ja sitä, kuinka tyytyväisyyden hetkiä seuraa poikkeuksetta joku katastrofi. Tällä kertaa se katastrofi oli vielä suurempi kuin pelkäsin, ja se iski nopeammin kuin kuvittelin. En voi kertoa, mikä se on, mutta sen voin sanoa, että mullistus on tulossa.

Nähtävästi se mullistus on tehnyt tuloaan jo jonkin aikaa. Siitä pahat aavistukseni ovat siis johtuneet. Minua ovat vaivanneet jo useamman viikon kylmäävät enteet. En ole tiennyt niiden merkitystä, mutta on tuntunut siltä, kuin joku pudottaisi kylmän kiven vatsanpohjaan ilman ennakkovaroitusta. Se on sellainen ikävä aavistus, joka leviää kylminä väreinä vatsasta reisiin ja polviin ja jättää sisälle onton tunteen. Humahdus, joka yllättää äkkiarvaamatta kesken leffaillan tai kahvinkeiton tai työpäivän.

Mutta jokin minussa on päästänyt irti. En jaksa enää taistella. Koen, että on helpompaa vain antaa aaltojen viedä. Tiedättehän, stressi tappaa, älä anna sille valtaa.