Teinidraamaa ja kotirauhaa

Onnistunut 1,5 tunnin kickbike -lenkki koirien kanssa, kaurapuuro voisilmällä, ja hyvä kahvi, ei voi päivä paremmin alkaa. Aurinko paistaa, mutta on vielä mukavan viileää. Pitkästä aikaa viime yönä nukuin klo 23. – 05.00 välisen ajan kohtuullisen hyvin. Heräilin toki välillä, mutta en herännyt pysyvästi ennen viittä. Tämä huonounisuus ei johdu esivaihdevuosista. Olen aina ollut huono nukkumaan. Viime päivinä tosin on ollut stressiä ja sekin vaikuttaa unenlaatuun ja unen pituuteen.

Toissayönä minua valvotti poikani tyttöystävä – nykyään ex. Hän on vissiin huidellut menemään ympäri kaupunkia eri poikien kanssa ja asian tultua ilmi oli ihmeissään kaaoksesta, jonka oli aiheuttanut. Poikani ystävät pommittivat viesteillä, joiden sävy ei ollut erityisen ymmärtävä (sain nähdä viesteistä osan). Sanoin, että laittaa öyhöttäjät estolle ja menee nukkumaan. Sitten viestitin kaverinsa vanhempien mökillä olevalle pojalleni (vähemmän ystävälliseen sävyyn), että pistää itsensä ja ystävänsä aisoihin. He ovat kaikki rikosoikeudellisessa vastuussa ja jokainen lähetetty viesti on todistusaineistoa, jos ne menevät niin julkeiksi, että niistä  voi tehdä rikosilmoituksen. Ymmärrän hyvin mielipahan ja ymmärrän, että ystävät haluavat puolustaa petettyä, mutta erityisesti tunnekuohussa järkevintä on heittää puhelin jorpakkoon ja keskittyä puhisemaan yksikseen jossain saunan nurkalla pahimmat höyryt pois.

Arvaatte varmaan, ettei minuakaan nukuttanut sen koommin. Tuollaiseen ei ole kiva herätä keskellä yötä. Odotan kuin kuuta nousevaa, että kuopus on täysi-ikäinen, eikä minua enää sotketa mukaan pojan sosiaalisiin virhearvioihin. Kun tämä viimeinenkin lapsi muuttaa omilleen, aion ottaa vapaapäivän töistä, sulkea puhelimen, ja elää vuorokauden täydessä hiljaisuudessa.

Rakastan uutta asuntoani. Tämä on niin viileä ja rauhallinen. Aurinko ei paahda sisälle, koska edessä on luonnon tarjoamaa suojaa ja ikkunat ovat pohjois-etelä akselilla. Aamupäivällä aurinko on olohuoneen puolella, mutta edessä on puita varjostamassa. Seuraavan kerran säteet ulottuvat tänne illalla, mutta paistavat vinosti keittiön ikkunaan, eivätkä pääse kuumentamaan asuntoa. Sitä paitsi, pohjoisellakin puolella on haapoja, koivuja, ja pihlajia päivänvarjona. Ilmanviilennintä ei ole tarvinnut käyttää vielä kertaakaan. Edellisessä asunnossa olisi tässä vaiheessa ollut jo paahtavan kuuma, vaikka lämpötila ei ole missään vaiheessa noussut yli 19 asteen.