Raivon ja rikoksen raja

Poikani raskaana olevan tyttöystävän äiti levitti aikoinaan pojastani järkyttäviä juttuja, jotka jälkeenpäin todettiin valheiksi. Siis ihan alusta loppuun pötypuheeksi, ja ne myös voitiin todistaa sellaisiksi. Tarkoituksena oli kontrolloida sairaalla tavalla oman tyttären elämää, poikaystäviä, ja vielä syntymättömän lapsen tulevaisuutta. Tyttö on omaksunut äidiltään monia käyttäytymismalleja, kuten taipumuksen ylireagointiin, nopeasti kiehahtavan tempperamentin, valehtelun, manipuloinnin, ja – yllätys yllätys – äärimmilleen viedyn kontrollintarpeen.

Tämä näkyy sairaalloisena mustasukkaisuutena. Tyttö on seurannut kännykkäsovelluksen avulla poikani jokaista liikettä, yrittänyt manipuloimalla ja raivolla saada poikani vangittua neljän seinän sisään. Pelkästään samalla saarella olo jonkun tytön kanssa – vaikka sitten eri porukoissa – on ollut syy vauhkota ”et ikinä tule näkemään tätä lasta!” ja katkaista suhde monta kertaa viikossa ihan vain siksi, että on suuttunut ja mustasukkainen. Mutta kun poikani yrittää pistää suhteen poikki, teatteri on melkoinen. Manipuloinnin määrä on ollut sitä luokkaa, että poikani on sanonut monta kertaa, että ahdistaa ja stressaa. Minä olen sanonut, että eroa ja pysy erossa, mutta ei se auta.

Toivon, että tällä kertaa ero on lopullinen. Eilen poika itse ilmoitti, että tahtoo erota. Tyttö on saanut hänet uskomaan, ettei tule ikinä näkemään lasta jos tekee oman päänsä mukaan, mutta sanoin pojalle, että laki määrää kuka lasta saa nähdä ja kuka ei. Yksikään tasapainoton tyttö tai tämän (yhtä tasapainoton) äiti ei voi sitä päättää. Sen sijaan ne tasapainottomat voivat kyllä tehdä pojan elämästä helvettiä levittämällä perättömiä juttuja, syyttämällä teoista joita poika ei ole tehnyt, mustamaalaamalla tätä kaupungilla. Melkein toivoisin, että riuhtaisisi itsensä irti koko lapsesta, maksaisi vain kiltisti elarit ja pysyisi erossa, koska tiedän millaista se on, kun elämää varjostaa henkinen väkivalta, jonka välikappaleena käytetään lasta. Poikani oli aikoinaan ase minua vastaan, kun exäni alkoi silloisen puolisonsa yllyttämänä terrorisoida meidän elämäämme. Monta vuotta elettiin jatkuvan ahdistuksen vallassa.

Eilen neuvoin ottamaan kuvakaappauksen kaikkein häiriintyneimmistä viesteistä. Jos se mustamaalaaminen ja juorujen levittely taas alkaa, pojalla on ainakin näyttöä siitä, millaiset ihmiset niitä juoruja levittävät. Tyttö on myös uhannut tappaa poikani. Toivon todella, että tästä on myös jäänyt todiste, koska sitä ei mielestäni enää voi laittaa pelkän riitelyn piikkiin. Tappouhkaus on rikos, vaikka sen tekisikin 16-vuotias tyttö raivonpuuskassaan.

Eniten ärsyttää, että olin jo ehtinyt toivoa rauhallista kotielämää, kun lapset ovat kohta molemmat elämässä omaa elämäänsä. Nyt tuo unelma näyttää surullisen siivettömältä.