Lyhyt oli kanan lento ja painavaa asiaa painosta

Niinhän siinä kävi, että heti ystävänhakuun tulleen ensimmäisen vastauksen jälkeen poistin ilmoituksen, enkä vastannut kommenttiin, jonka olin saanut. Voi kuulostaa arkalaisen touhulta ja saa leimata lapselliseksi ihan vapaasti. Ongelma oli se, että hän asui liian lähellä. Jos olisin vastannut hänelle, minulla olisi ollut tältä pieneltä paikkakunnalta tuttu, johon olisin sattumalta törmännyt lenkillä tai kirjastossa tai kauppareissulla – ja tietenkin aina väärään aikaan.

Kyllä. Panikoin. Ja päätin pitää nykyiset ihmissuhteeni ja varoa laajentamasta sitä pientä sosiaalista piiriä, joka minulla on. Lyhyt oli kanan lento, mitä tulee yllättäen virinneeseen ystävänkaipuuseen.

Nyt istun tarkoin harkitulla aamupalalla ja huokailen helpottuneena aivan kuin olisin väistänyt luodin. Samalla sisällä kytee paha olo. Ehkä se nainen olisi kipeästi kaivannut ystävää. Mitä enemmän ajattelen sitä, sitä pahempi olo minulle tulee, joten keskityn mutustamaan kaurapuuroa ja kananmunaa. Tämä on nykyinen aamupalani: lasi vitaminoitua mehua vitamiinitabun nielemiseen, pieni kaurapuuro voi/margariinisilmällä, porkkana tai hedelmä, ja keitetty kananmuna. Aamupala on ainoa asia, jonka olen saanut ruokailutottumuksissani muutettua ja senkin vain siksi, etten ole koskaan ollut aamuisin kovin hyvä syömään.

Painoa tulee lisää koko ajan ja olen vasta esivaihdevuosissa. Kuinkahan pahasti rasvaa kertyy vyötärön ympärille vaihdevuosien aikana, jos paisun jo nyt kuin hiivataikina. Minulle on kehittymässä kaksoisleuka, sitä inhoan yhtä paljon kuin vatsaani, joten jotain on pakko tehdä. Niinpä yritän yksi ateria kerrallaan muuttua.