Menopaussihirviön avautuminen toisille koiranomistajille

Erityisesti pienten koirien omistajille kysymys: miksi jotkut teistä jäävät koiransa kanssa nököttämään kävelytien varteen ohitustilanteessa? Jos koira on niin pieni, että sen voi helposti napata syliin, miksi ette vain kanna koiraa, jos se ei muuten osaa käyttäytyä? En usko, että se kantaminen lisää sen pikkuisen pelkoja yhtään enempää kuin ’vihollisen’ tuijottaminen silmästä silmään.

Mikään ei ole provosoivampaa kuin se, että jää koiran kanssa kyttäämään vastaantulevia koiria. Se on provosoivampaa kuin haukkuminen ja riehuminen, koska tuijottamisen vieras koira kokee haasteena. Riehumista ainakin omat koirani lähinnä ihmettelevät.

Kun omistaa kaksi koiraa, joista toinen uhmaiässä (1v.) oleva luonnostaankin epäluuloista rotua (isä karhukoira) oleva keskikokoinen narttu ja toinen on toisia uroskoiria vihaava väkivahva ja isokokoinen siperianhuskyuros, on todella ärsyttävää olla aina – poikkeuksetta – se, joka ratkaisee pattitilanteet.

Yleensä pääsen ohitustilanteista ihan hyvin, kunhan vastaantuleva koirakin pysyy liikkeessä ja tilanne on nopeasti ohi. Eivät minun koirat riehumaan rupea (narttu vain murisee epäluuloisesti), mutta jos siihen kadunvarteen jäädään heittämään haastetta tuijottamalla, tilanne pitkittyy. Minun koirani kokevat tuijottajan uhaksi ja tulevat levottomiksi, mikä taas hidastaa tilanteesta pois pääsemistä, koska ihan oppimisen kannalta koirien on rauhoituttava ennen kuin voin jatkaa matkaa. Se vaatii kärsivällisyyttä ja malttia, eikä katsekontakti toiseen koiraan auta asiaa yhtään. Tilanne, joka normaalisti olisi ohi sekunneissa, kestääkin huomattavasti kauemmin.

Kouluttamisen kannalta tykkään haastavista tilanteista – sellaisista kuin tänään alikulkikäytävässä tällaisen tuijottavan ’pikkupuudelin’ kanssa – mutta nyt kun nuorempi koira on uhmaiässä, riski taantua on suurempi kuin mahdollisuus edistyä. Siksi toivoisin, että niiden pienten koirien omistajat ottaisivat myös vastuun omasta koirastaan ja sen käyttäytymisestä. Kulkisivat asiallisesti eteenpäin tukkimatta tietä tai haastamatta vastaantulijoita. Tai nappaisivat koiransa syliin, jos ei mitenkään muuten saa omaansa eteenpäin.

Minä selviän kyllä omien koirieni kanssa, mutta olisihan se mukavaa jos lenkkipolun rauhasta huolehtisivat kaikki koiranomistajat tasapuolisesti, eikä vastuuta lykätä niille, joiden koirat ovat isompia ja hiljaisempia. Kyllä ne hiljaiset koiratkin muuttuvat rauhattomiksi, kun kohtaavat provokaatiota etenkin, kun nuoremman kohdalla kouluttaminen on hitaasti etenevä prosessi.

Nyt voit kysyä, miksi maalitan pienet koirat. Minulla ei ole mitään pieniä koiria vastaan. Rakastan kaikkia eläimiä, kesyjä ja kesyttömiä, mutta kun olen omistanut koiria tai ollut muuten tekemisissä niiden kanssa koko elämäni, kohta 46 vuotta, ja arviolta 98% näistä tienvarren patsastelijoista on ollut pieniä koiria, niin kyllähän siitä väkisin jonkinlaisia johtopäätöksiä tekee.