Kirjoituskurssi – tanka

Ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi kirjoituskurssin. Kurssin ensimmäinen tehtävä on kirjoittaa tanka eli viiteen tavukappaleeseen jaettu japanilainen runo. Japanissa tanka kirjoitetaan yhdelle riville, mutta me täällä länsimaissa olemme kielemme vankeja.

Muistan, kun peruskoulun äidinkielen tunnilla käsiteltiin japanilaista runoutta, enkä ymmärtänyt sitä ollenkaan. En vieläkään ole niin kasaan rutistetun, säännöin säädellyn, kurinalaisen runouden ystävä, mutta koska tästäkin tulin maksaneeksi, pysyin asialle uskollisena ja kirjoitin oman tankani:

Valkea maa, yö.

Ahavan vaisu laulu.

Suru unessa,

kuin vastentahtoisen suun

lausumaton ikävä.

Yritin saada siihen jotain järkeä, mutta sitä järkeä voi olla vaikea hahmottaa. Tanka pitäisi rytmittää tavuin 5,7,5,7,7. Ahdistuin, kun piti laskea tavuja kesken kirjoittamisen. Tämä tanka siis kertoo hetkestä, kun ihminen herää kesken unen kylmän viiman tuiverrukseen ja potee hiljaista surua, jota ei osaa sanoittaa.

Olen vanhemmiten oppinut, ettei itseään kannata soimata liian kärkkäästi. Tanka ei todellakaan kuulu erityistaitoihini, joten siihen nähden olen aika ylpeä, että onnistuin tämän ylipäätään kirjoittamaan.