Ystäväni perheellä oli ihana järvenrantamökki kaukana asutuksesta. Kävimme siellä usein jo lapsina, mutta aikuistuminen toi mökkeilyyn uuden ulottuvuuden. Näimme poikaystäviä, vietimme juhannusta, kokoonnuimme kaveriporukalla juhlimaan. Uimme, soutelimme, kalastimme. Vaikka tietä pitkin mökille oli matkaa monta kilometriä, metsän läpi risteileviä metsäteitä pitkin sinne käveli nopeasti. Metsä oli molemmille tuttu. Karhuja oli paljon, susikantakin kasvamaan päin, mutta […]

(Nimet muutettu yksityisyyden suojaamiseksi) Elettiin syksyä 2004. Olin juuri eronnut silloisesta miesystävästäni ja aloittanut työt keskisuomalaisen pikkukaupungin vanhainkodissa. Rakennus oli uusi, kolme vuotta aiemmin rakennettu kaksikerroksinen kivirakennus lähellä järvenrantaa. Miljöö oli kaunis ja avara, ei millään tavalla pahaenteinen. Siksi ihmettelinkin kaupunkilaisten puheita, kun he kertoivat karttavansa paikkaa etenkin iltahämärissä. Jotkut kertoivat karttavansa jopa sukulaistensa luona […]

Paras ystäväni on mies. Hän on sisäsyntyinen optimisti. Sisäinen luottamus siihen, että asiat tapahtuvat ja sujuvat niin kuin ennalta on ajateltu, näkyy kaikessa mitä hän tekee ja sanoo. Siis todellakin ajateltu. Hän ei välttämättä ole tehnyt mitään asian eteen, hän vain luottaa, että auton saa vuokralle ja kantoapu tulee paikalle ja päivän työ saadaan valmiiksi […]

Esikoinen osallistui kutsuntoihin. Koska kutsunnat pidettiin lähellä kotiani, pyysin poikaa pakkaamaan kassinsa ja yöpymään täällä. Aamulla olin stressaantunut ja jännittynyt, mutta poika itse näytti viilipytyltä. Armeijaan pääseminen on ollut hänen tavoitteenaan pikkupojasta asti, mutta olen joutunut toppuuttelemaan suuria toiveita, koska olen pelännyt Aspergerin oireyhtymän tuovan kutsunnoissa automaattisen hylsyn. Olinkin jo teroittanut mieleni lyijykynän ja hahmotellut […]

Kun olin nuorempi, rakastin väittelyä, ja tiesin olevani siinä hyvä. Olin nopea ajattelija, verbaalisesti taitava, teräväkielinen. Kypsyttyäni ymmärsin, että väittelemisessä on väittelijälle itselleen yhtä vähän järkeä kuin serpentiinissä. Väitellessä kukaan ei voita, koska kumpikaan ei muuta näkökantojaan – en ole ikinä nähnyt tilannetta, jossa väittelyn toinen osapuoli tunnustaisi olevansa väärässä – siispä kahden  ihmisen välinen […]

Kirjoitan tämän enemmän itselleni kuin muille, mutta ehkä se inspiroi muitakin itsetutkiskeluun. Tätä voisi pitää kiertokirjeenä, haasteena jokaiselle bloggaajalle, somevaikuttajalle, ja satunnaiselle lukijalle: kirjoittakaa kymmenen faktaa itsestänne pienen analyysin kera. Itsetutkiskelu ei koskaan ole pahasta. Siitä voi oivaltaakin jotain. Kymmenen faktaa minusta. Olen horoskoopiltani skorpioni (nouseva leijona). En ymmärrä horoskoopeista mitään, mutta lapsuudenystäväni oli kiinnostunut […]

Äkkiä laskettuna olen muuttanut elämäni aikana 16 kertaa ja tulen muuttamaan vielä vähintään kerran, todennäköisesti useammin. Osittain tämä lähtemisen tarve ja juurettomuus kertoo ihmisen sisäisestä kaaoksesta ja hädästä, mutta liittyy siihen varmasti jonkinlaista verenperintöäkin. Isän puolelta sukuni on Karjalan evakkoja ja paikallaan pysymisen vaikeus näkyi vahvasti isäni elämässä. Emme ole aikoihin pitäneet yhteyttä. Hän ei […]

Olen ihminen, jonka on hyvin vaikeaa saattaa aloittamaansa loppuun. Tämä pätee lähes joka asiaan. Ainoana poikkeuksena on lastenkasvatus, koska vaikka esikoisen synnyttyä ajattelin kauhusta kankeana kaikkia mahdollisia tapoja tyriä ja jättää tämäkin homma kesken, olen onnistunut työntämään esimmäisen lapsen maailmalle – hiukan raakileena tosin – ja toinenkin on jo päättämässä peruskouluaan ensi keväänä. Mutta muissa […]

Heräsin tänään vasta 05.30. Ennen kuin katsoin kelloa ihmettelin, miksi minua ei väsytä ollenkaan. Normaalisti herään neljältä odottamaan ärtyneenä kello viiden ylösnousua ja olen koko ajan väsynyt. Ilmeisesti minulle luonnollisin ylösnousuaika on puoli kuudelta. Vasta nyt vanhempana – kohta 46-vuotiaana – olen oppinut nukkumaan. Saatan nukkua jopa 7 tuntia yössä. Nuorempana olisin pärjännyt viiden tunnin […]

Omillaan asuminen on menettänyt viehätyksensä, ainakin näin voi päätellä siitä, että esikoinen ravaa meillä joka päivä. En valita pojan näkemisestä, mutta olen huolissani siitä, ettei hänellä ole sosiaalista piiriä. Ei ystäviä, joiden kanssa viihtyisi ja tahtoisi viettää aikaa. Suomessa on paljon aspergernuoria, joilla ei ole lainkaan ikäistään seuraa. Vaikka he kärsivät yksinäisyydestä, he eivät osaa […]