Hyvää Äitienpäivää… ja sitä rataa
En kerjää onnitteluja. Jokaisen ihmisen pitäisi kunnioittaa itseään sen verran, ettei lähde loukkaantumaan, jos joku ulkopuolinen ei muista. Ei, vaikka se ulkopuolinen olisi perheenjäsen. Pitää osata antaa arvo itselleen. Minua on vain lievästi huvittanut tämä murheiden trombi aina juhlapyhien aikaan. Kaikki pieni ja suurempi murhe kaatuu niskaan juuri, kun kalenterin mukaan kaikilla pitäisi olla hauskaa. Suurempi murhe ja stressinaihe on tosin tulossa vasta huomenna, mutta totta kai se mielialaan vaikuttaa… en sano, että lannistavasti, mutta se häilyy sellaisena harmaana pilvenä alitajunnassa koko ajan.
Eilen kävin töiden ohessa (työpäivä siirtyi sunnuntailta lauantaille) passaamassa jo omillaan asuvaa esikoista, joka on kipeä. Ilmeisesti influenssa tai korona, sen verran ärhäkkä pöpö siihen on iskenyt. Yön valvoin kuopuksen kolistellessa milloin suihkussa, keittiössä, vessassa… Kamala pauke, josta piti huomauttaa useampaan kertaan. Miten nuori voi pitää sellaistä elämöintiä jopa leipää voidellessaan? En ymmärrä! Lopulta kävi niin, etten nukkunut juurikaan koko yönä ja olin aamuviideltä lopen väsynyt, kun piti raahautua puolentoista tunnin koiranulkoilutukselle. Olen edelleen lopen väsynyt, mutta lukemattomista uniongelmistani yksi on se, etten millään ilveellä osaa nukkua päiväunia. Aivot käyvät liian kierroksilla.
Ajattelin, että äitienpäivän kunniaksi leivoin marjapiirakkaa. Se kuvastikin hyvin omaa äitiyttäni: kaikki meni pieleen, aineet olivat loppu, tein yhden piirakan leivonnassa ainakin neljä kompromissa, mutta lopputulos oli kamalasta ulkonäöstä huolimatta yllättävän hyvä. Siinä kiteytettynä oma kokemuksena äitinä olosta.
Kuukautiset ja menkkamigreeni iski päälle tietenkin juuri tähän väliin, kun joudun pyörällä hinkuttamaan kolmen kilometrin matkaa ees taas esikoisen takia. Poika ei pääse edes sängystä ylös, pakko siellä on käydä auttamassa. Että sellaista… Happy Mother’s Day to me.
Ystäväni kyllä laittoi onnitteluviestin ja kysyi, ovatko lapset onnitelleet. Kerroin, että ovat onnellisesti unohtaneet. En ole koskaan tykännyt juhlimisesta, joten minulle se on yksi ja hailee, muistavatko muut, mutta olen kyllä ottanut jotain tiettyjä etuuksia juhlan verukkeella. Esimerkiksi tänään aion pyytää kuopusta käyttämään molemmat koirat päivälenkillä äitienpäivän kunniaksi. Itse aion vain olla ja rötköttää.
Hyvää Äitienpäivää siis jokaiselle äidille, mummulle, isomummulle, iso-isomummulle, adoptioäidille, eläinemolle ja kaikille, jotka kokevat itsensä äidiksi!