Kirjoituskurssi: laulava runo

Maksoin kirjoituskurssista vain 40e, joten en odottanutkaan tältä mitään syväluotaavaa pohdiskelua tai vaativampia tehtäviä, mutta olen kyllä vähän pettynyt siihen, että kurssissa on näin paljon runotehtäviä. En halua runoilijaksi, enkä ole runojen kirjoittamisessa erityisen hyvä. En ehkä huononkaan, mutta en ole runoiluun harjaantunut, enkä ole siitä kiinnostunut.

Tänään tein  tehtävän, jossa piti kirjoittaa ”laulavaa” tekstiä subjektin ja predikaatin yhdistävällä kirjaimella. Inhoan tehtäviä, jotka rajoittavat kirjoittamista, mutta tämä oli yllättävän helppo. Tällaisen sain aikaiseksi:

Sinä sanot, ettei talvi tavoita sinua,
sillä talvella on kohmeiset kourat ja
kalpeat kasvot, ja viileässä vihurissa
häivähdys hätäistä arkuutta.

Sanomattakin se aavistaa
nousevan auringon aikeet,
tähdennät, ja puhallat
keuhkoistasi valkoista huurua
kuun kuulasta valoa vasten.

Silloin minäkin näen sen –
pienen häilyvän hetken –
kuinka planeetta pyörii
vinossa kuin vieteriukko,
ja ravistaa puista pehmeän lumen
alleviivatakseen kaiken.

Aiempi harjoitus liittyi talvivärikarttaan. Piti siis keksiä sanapareja, mielikuvia vahvistavia kuvauksia talven eri värisävyistä. Ei sekään varsinaisesti vaikea ollut, mutta vaikka luen luontokuvauksia mielelläni, en välttämättä saa suurtakaan iloa niiden kirjoittamisesta. Olen joskus todennut maisemamaalauksistakin, että ne ovat tylsiä, koska saman näkymän voi nähdä livenä lähtemällä patikkaretkelle. Mutta koin, että harjoitus oli silti hyödyllinen. Tämä oli oma tekstini:

Syksyn terävöittämät rajat ja siluetit pehmenivät kummuiksi ja kaariksi. Okrankeltaiset koivunlehdet hautautuivat pumpulinvalkeaan vaippaan. Ennen kuin lokakuu oli ehtinyt puoleen väliin, sammalenvihreä maa oli muuttunut puhtaanvalkoiseksi.

Sateen loputtua kullanruskea kettu hyppeli äänettömästi muuttuneen maiseman halki etsien makupalaa metsähiirestä tai leikkikaveria pimenevän illan pitenevistä varjoista. Tuhkanharmaat pilvet valuivat viivytellen tervanmustan yötaivaan edestä ja kelmeänkeltainen kuu maalasi hangen jäänsiniseksi.