Lapsuuden haudalla

Kahvi lämmittää posliinikupin läpi. Husky nukkuu retkipedillä ja karhukoira mix on vallannut nojatuolin. Kissa raapii levottomana sohvan käsinojaa, mutta muuten on hiljaista. Vain patteri suhisee vaimeasti ja naapuri laskeutuu puolijuoksua alas rappusia. Pehmein askelin. Melkein leijuen.

Uusi koti on toisenlainen. Täällä eivät teinit pidä torikokousta käytävässä, ei löydy nuuskaa ja tupakantumppeja oven edestä. Täällä on suorastaan aavemaisen äänetöntä.

Näköalapaikka. Katselen puita ja pikkulintuja, lumikinosten pehmeitä ääriviivoja, pääsiäisen ajaksi seisahtunutta pihapiiriä. Toivon, ettei tämä muutu muuksi ajan kanssa. Tahdon, että jatkossakin asukkaat elävät toisiltaan salaa, niin hiipien, että syntyy harha hyvistä äänieristeistä.

Poika lähti kauppakeskukseen. Siellä ne maleksivat porukassa ja kuluttavat aikaa. Mitä kaikkea sillä tekisikään, jos sen osaisi käyttää oikein. Ehtisi matkustaa vaikka maailman ympäri tai rakentaa uraa, jos ei hukkaisi kaikkea notkumalla tekemättä mitään.

Kun kirjoitin pojalle viestin siitä, kuinka haikealta tuntui mopata vanhan asunnon lattioita, olihan siellä vietetty niin monta leffailtaa, pelattu niin monta peliä ja eletty viimeisen kerran yhdessä koko perhe, kuopus vastasi ”no huh huh”. En itsekään ole nostalgiaan taipuvainen, mutta olisi tuo saanut edes teeskennellä, että henkilöhistorian yhden ajanjakson katkeaminen tuntuisi jossain, mutta ei. Ei se jouda. Ei jaksa. Sillä on pää täynnä nykyhetkeä ja lähitulevaisuutta. Ei ole aikaa jännittää muistojen kieltä, tanssia lapsuuden haudalla.

Muutto on ohi. Tämä oli fyysisesti ja henkisesti raskain muutto, mitä olemme ikinä läpikäyneet. Kuopuskin ihmetteli, miksi tämä tuntui tällä kertaa näin kamalalta. Luulen, että se johtui motivaation puutteesta. Kumpikaan ei tahdonut muuttaa, mutta oli pakko. Sen jälkeen, kun esikoinen muutti pois kotoa, meillä oli auttamatta liikaa tilaa. Maksoin itseni kipeäksi neliöistä, joilla käveli vain kissa.

Nyt en aio tehdä mitään. Minulle jäi vielä yksi päivä pääsiäistä. Aion käyttää sen notkumalla tekemättä mitään.