Loppuun saattamisen vaikeus

Olen ihminen, jonka on hyvin vaikeaa saattaa aloittamaansa loppuun. Tämä pätee lähes joka asiaan. Ainoana poikkeuksena on lastenkasvatus, koska vaikka esikoisen synnyttyä ajattelin kauhusta kankeana kaikkia mahdollisia tapoja tyriä ja jättää tämäkin homma kesken, olen onnistunut työntämään esimmäisen lapsen maailmalle – hiukan raakileena tosin – ja toinenkin on jo päättämässä peruskouluaan ensi keväänä. Mutta muissa asioissa motivaationi kuolee yhtä nopeasti kuin syntyykin.

Kyse ei ole innostuksen puutteesta, koska olen aina ollut helposti syttyvä ja kiitolaukkaan karkaava luonne. Kyse on siitä, että intoni haarautuu niin moneen suuntaan, ettei se pysy kiinni missään. Ei ainakaan muutamaa viikkoa kauemmin. Rakastan asioiden keksimistä, ideoimista ja suunnittelua, mutta toteutus tökkii.

Olen opiskellut lukiossa kolmesti – ja jättänyt kesken.  Olen aloittanut artesaanin ja hermoratahierojan opintoja – ja jättänyt kesken. Luovaa kirjoittamista olen opiskellut kahdesti ja jonkun taidekurssinkin aloitin, vaikken osaa edes piirtää ympyrää – ja tietenkin kaiken olen jättänyt kesken. Olen aloittanut käsittämättömän monta projektia pää pörröllä motivaatiosta ja sisäisestä kiihkosta. Kotimme suurin komero on omistettu keskeneräisille käsitöille, haudatuille bisnesideoille, lukuisten unelmien pölyisille raunioille. Se on kuin puolikkaiden mattojen, vilttien, pilkottujen nukkekotien, kaavioiden ja laskelmien, synnytykseen kuolleiden yritysideoiden mausoleumi.

Kun tarpeeksi kauan seilaa airotta aavalla merellä, sitä pikkuhiljaa menettää uskonsa siihen, että rantaa on olemassakaan. Niin minullekin on käynyt. Vuosien saatossa opin ajattelemaan, ettei minusta ikinä tule tämän valmiimpaa.

Jos kysyt keski-ikäisen suurimpia pelkoja, suurin on todennäköisesti pelko sairastumisesta. Minun suurin pelkoni on se, että en ikinä saa mitään saatettua loppuun, koska olen luonteeltani tällainen mentaali-huuhendaali. Ajatus siitä, etten koko elämäni aikana ole tehnyt mitään hyvin, on aika pelottava. Ohjeena ”tartu toimeen, päätä, ja pysy päätöksessäsi” on yhtä tyhjä kanssa, jos ihmisen henkinen maltti ja pitkäjänteisyys on 46 vuoden harjoittelun jälkeenkin tasoa psykoosiorava.