Missä olen, minne menen

Kun takana on kohta 48 vuotta, sitä kaipaa jo seesteisempää oloa. Seesteisempi olo tarkoittaa sitä, että kaltaiseni stressikimpunkin on osattava päästää irti ja uskaltaa vaatia muiltakin, ei vain itseltään.

Ennen kirjoitin tätä blogia tuskan ja ahdistuksen vallassa. Kaikki kaatui päälle, oli vaikeaa, raskasta, kamalaa, tahmaista. Elämä näytti liukuvan tasaisen varmasti kohti tuhoa, kunnes alkuviikosta oivalsin jotain tärkeää. Päätin irtautua paniikin ja ahdistuksen puristavasta otteesta ja lakata kannattelemasta kaikkea ja kaikkia omilla harteillani. Sen johdosta myös tuhosin kaikki menneet kirjoitukseni ja aloitin blogin alusta.

Kirjoitan siis muistiin tämän: tiistaina 16.9.2025 uskalsin ensimmäistä kertaa esittää vaatimuksen ihmisille, jotka tähän asti ovat seisseet siivilläni (tahtoivat tai eivät) ja raahanneet minua kohti ahdistuksen kuilua. Tuosta päivästä asti olen opetellut päästämään irti ja jakamaan vastuun taakkaa ympärilläni vaikuttavien ihmisten omille harteille. Päätin keskittyä enemmän oman elämäni hallintaan ja omaan terveyteeni, ja luottaa siihen, että muut kyllä oppivat lentämään, kun antaa tilaa ja aikaa opetella. Ja uskaltaa vaatia opettelemaan.

Tämä uudistunut blogini käsittelee terveyttä mielen hyvinvoinnista fyysiseen hyvinvointiin. Tiedän, että skandaalinkäry ja paniikki houkuttelisi enemmän lukijoita, mutta tässä ei ole tärkeää tavoitella suurta yleisöä. Haluan vain jakaa haasteet, ilot ja surut, joita tämä löytämäni uusi polku tielleni heittää.