Lapsuuden haudalla

Kahvi lämmittää posliinikupin läpi. Husky nukkuu retkipedillä ja karhukoira mix on vallannut nojatuolin. Kissa raapii levottomana sohvan käsinojaa, mutta muuten on hiljaista. Vain patteri suhisee vaimeasti ja naapuri laskeutuu puolijuoksua alas rappusia. Pehmein askelin. Melkein leijuen.

Uusi koti on toisenlainen. Täällä eivät teinit pidä torikokousta käytävässä, ei löydy nuuskaa ja tupakantumppeja oven edestä. Täällä on suorastaan aavemaisen äänetöntä.

Näköalapaikka. Katselen puita ja pikkulintuja, lumikinosten pehmeitä ääriviivoja, pääsiäisen ajaksi seisahtunutta pihapiiriä. Toivon, ettei tämä muutu muuksi ajan kanssa. Tahdon, että jatkossakin asukkaat elävät toisiltaan salaa, niin hiipien, että syntyy harha hyvistä äänieristeistä.

Poika lähti kauppakeskukseen. Siellä ne maleksivat porukassa ja kuluttavat aikaa. Mitä kaikkea sillä tekisikään, jos sen osaisi käyttää oikein. Ehtisi matkustaa vaikka maailman ympäri tai rakentaa uraa, jos ei hukkaisi kaikkea notkumalla tekemättä mitään.

Kun kirjoitin pojalle viestin siitä, kuinka haikealta tuntui mopata vanhan asunnon lattioita, olihan siellä vietetty niin monta leffailtaa, pelattu niin monta peliä ja eletty viimeisen kerran yhdessä koko perhe, kuopus vastasi ”no huh huh”. En itsekään ole nostalgiaan taipuvainen, mutta olisi tuo saanut edes teeskennellä, että henkilöhistorian yhden ajanjakson katkeaminen tuntuisi jossain, mutta ei. Ei se jouda. Ei jaksa. Sillä on pää täynnä nykyhetkeä ja lähitulevaisuutta. Ei ole aikaa jännittää muistojen kieltä, tanssia lapsuuden haudalla.

Muutto on ohi. Tämä oli fyysisesti ja henkisesti raskain muutto, mitä olemme ikinä läpikäyneet. Kuopuskin ihmetteli, miksi tämä tuntui tällä kertaa näin kamalalta. Luulen, että se johtui motivaation puutteesta. Kumpikaan ei tahdonut muuttaa, mutta oli pakko. Sen jälkeen, kun esikoinen muutti pois kotoa, meillä oli auttamatta liikaa tilaa. Maksoin itseni kipeäksi neliöistä, joilla käveli vain kissa.

Nyt en aio tehdä mitään. Minulle jäi vielä yksi päivä pääsiäistä. Aion käyttää sen notkumalla tekemättä mitään.

Koti Lapset Ajattelin tänään

Dear Milf Sex, I love your writings a lot

Tarkoitus oli kirjoittaa muuttostressistä. Aloitin päivityksen, mutta ahdistuin pelkästään asian käsittelystä niin paljon, että kumitin kaiken pois ja päätinkin kirjoittaa jostain aivan muusta.

Roskakommentteja on viime aikoina vyörynyt blogiini valtava määrä, tyyliin Milf Sex ja ”I love your writings a lot”. Ensin kävin lievän ketutuksen kourissa poistamassa ne, mutta sitten aloin saada niistä aivan toisenlaisia fiiliksiä. Kaiken tämän stressin ja pojan sairastumisen ja tarkan suunnittelutyön tuhosta jälkeen jääneen tuhkan keskellä on aika helvetin hienoa, etten sentään ole ajautunut elämässäni noin ankealle polulle. Minun ei tarvitse toimia bottien tuhnuaivona jossain – todennäköisesti intialaisessa tai afrikkalaisessa – tunkkaisessa peräkamarissa tai elättää itseäni houkuttelemalla pillunkipeitä poikarukkia epämääräisille nettisivuille ostamaan tahmaista runkkausmateriaalia. Hitto vie! Tuota kun ajattelee, elämä tuntuu paljon kevyemmältä!

Kiitos roskapostien, löysin uudelleen mielenrauhani. Se, että kuopus – jonka piti esikoisen parina kantaa raskaimmat tavarat uuteen asuntoon – sairastui juuri pahimmalla hetkellä, ei enää tunnukaan maailmanlopulta. Kyllä minussa sen verran muskelia on, että voin hikoilla esikoisen apuna ihan itse. Se, että päivän aikataulu on tupaten täynnä tuhottoman aikaavievää tekemistä ja joka puolella juoksemista, luvattuja A-tikkaita ei saakaan lainaan, ja sain juuri 750 euroa ylimääräistä rahanmenoa huhtikuulle, onkin oikeastaan aika mitätön juttu verrattuna siihen, että raapisin roponi kasaan jossain kuppaisessa huijarikoplassa tai levittelisin hanuriani webkameralle – saamatta edes sillä ansaittua rahaa omaan käyttööni.

Jos teillä on stressaava elämäntilanne tai huono päivä, miettikääpäs sitä tältä kantilta: yleensä meidän ongelmat ovat sovittavissa. Toiveista voi joustaa, suunnitelmia muuttaa, lisää aikaa pyytää, omia aikataulujaan voi säätää ja laskuihin saa tehtyä maksusuunnitelman tai eräpäivää voi siirtää. Pahimmat sudenkuopat syntyvät usein siitä, jos joudumme paniikkiin ja  menee usko koko hommaan. Silloin tulee tehtyä virheitä tai heitettyä hanskat tiskiin ennen aikojaan. Mutta verrattuna noihin surullisiin bottimaakareihin ja vaginakauppiaisiin, meidän elämä on vielä suhteellisen helposti uudelleen sävellettävissä. Eli ei muuta kuin nokka kohti tuulta ja siivet auki!

Hyvinvointi Ajattelin tänään