Muutama vuosi sitten harrastin juoksemista. Tarkemmin laskettuna siitä taitaa olla jo noin viisi vuotta. Jouduin nivelsärkyjen takia lopettamaan harrastuksen juuri, kun olin päässyt siihen kuntoon, että olisin voinut osallistua puolimaratonille. Kävelystäkin tuli vaikeaa. Varpaat ja jalkapöytä vain yksinkertaisesti hajosivat.

Nyt varpaat ovat olleet paremmassa kunnossa ja viime vuonna vaivannut kantapään luupiikkikin on parantunut täysin. Ikää toki on tullut myös lisää, mutta minusta 46-vuotias voi harrastaa juoksemista siinä missä parikymppinenkin. Pitää vain edetä sen mukaan, mikä yleisvointi on. Enää en uskalla kokeilla pitkiä matkoja, mutta olen hölkännyt rauhallisella rytmillä viiden kilometrin lenkkejä joka toinen päivä. Miksi? Koska siitä tulee ihan älyttömän hyvä olo.

Voisin oikeastaan suositella juoksuharrastusta kaikille ikään katsomatta – erityisesti keski-ikäisille. Voin vakuuttaa, että kuka tahansa, jolla on terveet tai edes likimain terveet jalat voivat aloittaa hölkkäämisen melkein missä iässä vain. Ja meille keski-ikäisille liikunnan harrastaminen on erityisen tärkeää.

Miten kannattaa aloittaa?

Hankkimalla juoksukengät.

Kenkien ei tarvitse olla kalliit, mutta niissä on oltava hyvä pohja ja istuvuus. Ne eivät saa puristaa varpaita, mutta eivät myöskään hölskyä jalassa. Niiden pitää olla kevyet ja pohjassa pitää olla hyvä iskunvaimennus. Minä huomasin, että 250 euron juoksukengät eivät olleet jalassa mitenkään merkittävästi paremmat kuin 50 euron juoksukengät. Joskus käytin jopa alesta ostamiani 20 euron juoksukenkiä, mutta ne kävivät lopulta kukkarolle kalliiksi, koska ne piti vaihtaa uusiin jo viikon käytön jälkeen. Juoksin melkein joka päivä noin 10-20km lenkkejä. Nykyään en edes yritä satsata kenkiin 50 euroa enempää, koska matkat ovat merkittävästi lyhyempiä ja vauhtikin hitaampi.

Nuorempana vihasin juoksemista. Siis todella v i h a s i n! Inhosin sitä tunnetta, kun hengästytti, hiki virtasi ja pää loisti punaisena kuin paloauto. Ensimmäiset juoksukerrat olivat harrastuksen aloittamisen jälkeen kieltämättä kamalia. Kunto oli huono ja yritin liikaa liian huonoilla jalkineilla. Liian paljon liian nopeasti. Monta päivää putkeen paikat oli jumissa ja lihaksia särki, koska lämmittely ja venyttely olivat – venyttely yhä tänäkin päivänä – kirosanoja. Mutta kun kunto kasvoi, en enää hengästynytkään samalla tavalla ja lopulta pystyin ylläpitämään juoksuvauhtia niin kauan kuin ikinä halusin. Matkaa sai pidentää miten paljon vain.

Ja se tunne, kun tuli kotiin ja kävi suihkussa. Se on paras tunne ikinä! Kroppa tiesi tehneensä hyvää työtä. Ja energiaa oli juoksulenkin jälkeen aivan eri tavalla kuin kävelylenkin jälkeen. Tänäänkin olen koko aamun oikein uhkunut puhtia, koska lähdin viiden jälkeen hölkkälenkille ja olo on suorastaan sähköistynyt. Pitää vain muistaa olla itselleen armollinen. Antaa lihasten rentoutua ja palautua. Unohtaa väkisin suorittaminen.

Ensimmäisten lenkkien väliin kannattaa suosiolla jättää vaikka parikin lepopäivää etenkin, jos ikää on jo kertynyt. Minä aloitin tekemällä kolmen kilometrin lenkkejä niin, että hölkkäsin ja kävelin vuorotellen. Parissa viikossa huomasin jo huikean eron. Muistaakseni kolmannella lenkillä hölkkäsin hidasta hölkkää koko matkan. Kun kolme kilometriä tuntui liian helpolta, asteittain pidensin lenkkejä.

Eli nyt nuoret ja vanhat lenkkikengät jalkaan ja hölkälle!