Vieraantumista
Perjantaina kuopus sanoi esikoisen käyvän meillä nykyään niin harvoin, että veli tuntuu jo ihan vieraalta. Moinen ilmoitus yllätti minut. Vanhempi poikani käy meillä lähes viikottain, enkä ole huomannut moista vieraantumista millään tavalla, mutta aika kulkee näin iäkkäämpänä eri rytmiä kuin nuorena. Se, mikä minulle on nopea viikon viuhahdus, on kohta kuusitoistavuotiaalle teinipojalle pieni ikuisuus.
Tämä sai minut ajattelemaan runollisia aiheita, kuten kuolemaa ja elämän välähdyksenomaisuutta. Ajatella, että minä, joka vast’ikää lojuin ystäväni mökin katolla ottamassa aurinkoa iltapäivän helteessä nuoret, vetreät sääret kumimaisen taipuisina ja kevyt keho täynnä aistielämyksiä, istun tänään kankein jäsenin ja pää eletyn elämän turruttamana kirjoittamassa siitä, kuinka toivon, etten kuole ennen eläkeikää.
Minä luulen, että todella pitäisin eläkkeellä olosta. Sen havainnon tein eilen. Eilen – lauantaina – oli viikon ainoa vapaapäiväni, ja kulutin sen harrastusten parissa. Olin juuri palaamassa päivälenkiltä ja pidin koirille tuttua ”kyllä te olette ihania, oliko kiva lenkki, menitte ihan mahtavasti, kyllä, totta se on, uskokaa pois, kyllä te olette ihania” -kotiintulopuhetta, kun täysin yllättäen koin sellaisen kirkastumisen hetken, että hei, ajattelepas sitä! Eläkkeellä elämä tulee olemaan aina tällaista!
Sain siitä mielettömät kiksit, mutta samalla aloin murehtia sitä, että minun tuurillani kuolen ennen kuin pääsen eläkkeelle. Miten ihminen voi olla näin onnellinen ja surkean onneton samaan aikaan? Miten ihminen voi yhtälailla uskoa itseensä kuin rypeä täydellisen epätoivon vallassa saman, muutaman sekunnin tunnekokemuksen aikana?
Keksimme esikoisen kanssa sarjan, jota molemmat tahdomme seurata suoratoistopalvelun kautta. Oikeastaan minulla ei ole siihen suurtakaan intoa nyt, kun on niin paljon muutakin tekemistä, mutta jotta välttyisimme vieraantumiselta pitää saada syy nähdä silloinkin, kun siihen ei mitään tärkeää syytä ole. Poika tulee siis meille katsomaan sarjaa ainakin näin viikonloppuisin. Popcornia, kahvia, yhteistä joutenoloa.