Tag: äitiys

En kerjää onnitteluja. Jokaisen ihmisen pitäisi kunnioittaa itseään sen verran, ettei lähde loukkaantumaan, jos joku ulkopuolinen ei muista. Ei, vaikka se ulkopuolinen olisi perheenjäsen. Pitää osata antaa arvo itselleen. Minua on vain lievästi huvittanut tämä murheiden trombi aina juhlapyhien aikaan. Kaikki pieni ja suurempi murhe kaatuu niskaan juuri, kun kalenterin mukaan kaikilla pitäisi olla hauskaa. […]

Näen kuusitoistavuotiasta kuopustani noin kolme tuntia päivässä. Ehkä jopa vähemmän. Samassa tilassa emme ole edes tuota kolmea tuntia. Joinakin päivinä näen poikaa vain vilaukselta iltapäivällä ja vilaukselta illalla. Aamulla nousen aikaisin ja olen lenkillä 1,5-2 tuntia. Sinä aikana poika on ehtinyt herätä, syödä, ja lähteä kouluun. Normaalina arkipäivänä olen töissä ja poika koulussa samoihin aikoihin. […]

Esikoispojallani on asperger, enkä sano, että elämä hänen kanssaan olisi ollut ruusuilla tanssimista, mutta kokonaisuutena nyt jo omillaan asuvan pojan kasvattaminen oli helpompaa kuin tämän kuopuksen, joka on nyt 16-vuotias ja polttaa näppinsä milloin missäkin liemessä. Tupakanpolttoa, vapea, ja nuuskan käyttöä en stressaa, koska se on niitä asioita, joihin ajaudutaan kaveripiirin myötävaikutuksesta ja sen estäminen […]

Minusta tuntuu, että tämä voisi olla elämäni parasta aikaa, mutta sitä varjostaa teinin yllättävä angsti, jonka alkuperästä ei oikein ota selvää. Vai tarvitseeko se edes mitään alkuperää? Riittää, että on 16-vuotias ja elämän- ja vapaudenkaipuu väräjää vatsassa kuin miljardi siipiään leyhyttävää sitruunaperhosta. Kaikki on kirkasta ja utuista, jännittävää ja pelottavaa, räikeän riehakasta ja masentavaa samaan […]

Paras ystäväni on mies. Hän on sisäsyntyinen optimisti. Sisäinen luottamus siihen, että asiat tapahtuvat ja sujuvat niin kuin ennalta on ajateltu, näkyy kaikessa mitä hän tekee ja sanoo. Siis todellakin ajateltu. Hän ei välttämättä ole tehnyt mitään asian eteen, hän vain luottaa, että auton saa vuokralle ja kantoapu tulee paikalle ja päivän työ saadaan valmiiksi […]

Omillaan asuminen on menettänyt viehätyksensä, ainakin näin voi päätellä siitä, että esikoinen ravaa meillä joka päivä. En valita pojan näkemisestä, mutta olen huolissani siitä, ettei hänellä ole sosiaalista piiriä. Ei ystäviä, joiden kanssa viihtyisi ja tahtoisi viettää aikaa. Suomessa on paljon aspergernuoria, joilla ei ole lainkaan ikäistään seuraa. Vaikka he kärsivät yksinäisyydestä, he eivät osaa […]

Olen ollut monessa mielessä huono äiti. En rakkaudettomuuttani, vaan elämänhallinnan ja tunne-elämän tasapainottomuuden vuoksi. Kun lapset olivat pieniä, tein paljon vääriä valintoja. Taistelin omia demoneitani vastaan. Rakensin suurista odotuksista vielä suurempia korttitaloja, jotka poikkeuksetta romahtivat ja hautasivat minut yhä syvemmälle pettymysten suohon. Lapset kärsivät kiukunpuuskistani, ahdistuksestani, masennuksestani. Häilyvistä mielialoistani ja impulsiivisuudestani. Toisaalta rakkauteni lapsia kohtaan […]