Tavoitteita vuodelle 2024

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

2024. Ajatelkaa. Tämä vuosi voisi olla se vuosi, josta kirjoitettiin joskus 80-90-luvulla peruskoulun äidinkielen tunnilla aineita aihetunnuksella ”tulevaisuuden maailma”. Napajäätiköiden sulaminen, jääkarhujen kuolema, natsien toinen tuleminen, 3. maailmansota, ihmisten tyhmistyminen… Mutta minä en nyt kirjoita negatiivisista asioista, vaan tavoitteista. Astutaan siis kaiken tuhon ja kurjuuden yli ja suunnitellaan tulevaisuutta.

Millaisia toiveita sinulla on tälle vuodelle? Siis niiden pakollisten elämäntaparemonttien ja sokerilakkojen ja viinattomuuksien lisäksi. Unelmat pitää sanoittaa, ei niistä muuten tule mitään. Ne pitää tehdä näkyviksi ja konkreettisiksi. Se on arkajalkojen pötypuhetta, etteivät toiveet muka toteudu, jos ne sanoo ääneen. Asia on aivan päinvastoin: ensimmäinen askel toiveen toteutumiselle on se, että siihen puhaltaa hengen huutamalla sen julki.

Minulla on tälle vuodelle kolme tavoitetta.

1. Kirjoittaa loppuun romaani, jonka olen aloittanut, ja lähettää se kustantamoille. Tämä on ehdottomasti ykköstavoite koko vuodelle.
2. Saattaa talousasiat tasapainoon. Nyt se on vaikeaa, koska pitää auttaa rahallisesti myös omilleen muuttanutta esikoista samalla, kun elätän toista teini-ikäistä ja meidän yksityistä eläintarhaamme, mutta olen jo ottanut ensimmäisen askeleen tämänkin tavoitteen toteuttamiseksi. Hain nimittäin pienempää asuntoa, jossa eläminen olisi edullisempaa. Kaksi ihmistä ei todellakaan tarvitse niin paljon tilaa, kuin meillä nyt on.
3. Ryhtyä minimalistiksi. Mutta kohtuudella. En aio muuttaa metsään asumaan, enkä aio luopua sähköstä. Toiveena on kuitenkin järjestelmällisesti luopua kaikesta, mitä en tarvitse. Tämänkin tavoitteen toteuttamiseksi olen jo ottanut ensimmäiset askeleet. Olen antanut ilmaiseksi tarpeettomia tavaroita pois ja tyhjentänyt komeroita roinasta, jota olen niihin haalinut ajatuksella ”sitten kun on aikaa”. Ei sitä aikaa ennen eläkeikää tule. Turha niitä rojuja on säilyttää siellä tulevaisuuden harrastuksia silmällä pitäen kahtakymmentä vuotta tilaa viemässä.

Eli ei. En aio olla parempi ihminen tai aloittaa pilatesharrastusta tai erota työpaikastani. Vaikka särmiä minustakin löytyy, pidän itseäni ihan kelvollisena tyyppinä, joka liikkuu tarpeeksi ja nauttii työstään. Haluan kuitenkin parantaa elämääni, jotta voin toimia esimerkkinä pojilleni ja ehkäpä oma muutokseni vaikuttaa myös positiivisesti ympärilläni oleviin ihmisiin.

No niin, siinä se nyt oli. Tämän vuoden ensimmäinen blogikirjoitus.