Mistä innostus moottoripyöräilyyn on saanut alkunsa

Aloitetaanko eka postaus kertomalla miten tähän pisteeseen on oikeasti päädytty

Ensinnäkin – blogi syntyi siitä, että on tarve purkaa tämä into johonkin. Odottavan aika on talvisin pitkä.

Toiseksi – mukava saada ajatukset ylös ja näitä tekstejä on varmasti hauska lukea myöhemmin, ehkäpä jopa nolona miettien. Kätevästi jäävät ne suuret suunnitelmat näkyville.

Kolmanneksi – tämä luultavasti innoittaa vielä enemmän rohkaistumaan, ja tekemään niitä asioita, mitä kirjoittaa ylös.

Koko tarinahan kuitenkin oikeasti alkaa siitä, kun olin alle 15 vuotias. Mopojen ihailu oli suurinta herkkuja Helsingissä, joka vilisi (ja vilisee edelleen) mopojengejä. Oma ihastushan oli enduromallinen mopo, mutta sellaista en missään nimessä saanut ja siihen ei olisi ollut itselläni rahaakaan. Pappatunturin olisin halutessani saanut, mutta siinä iässä se tuntui lähinnä sosiaaliselta itsemurhalta. Skootteri ei tullut myöskään koskaan kuuloonkaan. Ei siinä, että kummassakaan mitään vikaa olisi, mutta ne eivät vain olleet minulle.

Unelmien enduro näytti kutakuinkin tuollaiselta KTM:n mopolta (kuva Loukko.comin sivuilta). Tosin sillä vivahde-erolla, että unelmoinnista on kulunut lähemmäs 20 vuotta. 

Koska mopo jäi haaveeksi päätin ajaa moottoripyöräkortin heti kun muutin omilleni. Siinä surkeiden sattumusten sarjana sain ajettua kortin loppusuoralle, kunnes onnistuin mokaamaan inssin joulukuun räntäsateissa. Sitten puhalsivatkin jo muut tuulet ja kortti jäi ajamatta. Toisaalta ihan hyvä, koska rahaa moottoripyörään ei kuitenkaan olisi ollut siinä vaiheessa vielä.

Noin vuosikymmen myöhemmin päädyin kuitenkin moottoripyörämessujen jälkihulinoissa ostamaan tarjouksesta A-kortin ajo-opetuksen ystävän innoittamana. Päädyin myös ostamaan pyörän ennen kuin kortti edes oli taskussa. Se oli aika hurjaa se. Budjetti venyi ja paukkui – mutta se on ollut sen arvoista.

Lopulta vuosikymmenen myöhemmin siitä kun olin kortin aloittanut, sain kuin sainkin A-kortin ensi yrittämällä. Tosin siihen vaadittiin muutama extra ajotunti normaalin viiden ajotunnin päälle. Mutta se onkin sitten oma tarinansa kuinka kortin sain.

Nyt sitten aloitellaan neljättä kautta moottoripyöräilyn parissa ja mihinkään en tätä fiilistä vaihtaisi. Rata-ajo tuli viime vuonna kuvioihin ja Etelä-Suomen maantiepätkät rupeavat olemaan hallussa jo hieman liiankin hyvin. Sielu lepää ajaessa – ja vauhti humisee korvissa. Meikit poskilla ja kypärän poskipaloissa, visiiri täynnä itikoita. Cardon huudattaessa täysillä Clapping songia Audit ja bemarit jäävät pieniksi pisteiksi sivupeileissä.