Kantria ja draamaa: Nashville alkaa Nelosella
”Music Icon vs. Rising Star. Who will come out on top?”
Nelosella keskiviikkona 4.9. (klo 21 tuplajaksolla) alkava sarjauutuus Nashville kertoo country-musiikin maailmasta countryn sydämessä Nashvillessä (Tennessee, USA). Ylläoleva kuva kahdesta sarjan päähenkilöstä kuvaa hyvin sarjan keskeistä teemaa, joka on selkeästi nähtävissä myös tämän päivän todellisessa country-musiikissa. Genre on murroksessa uuden ja vanhan, perinteisen ja popin törmätessä ja eläessä rinta rinnan. Rayna James on hallinnut country-listoja jo kaksi vuosikymmentä, kunnes huomaa koko maailmansa keskittyvän nuorempaan ja modernimpaan versioon itsestään. Juliette Barnesin räjähtävä nousu pop-countryn tähdeksi pakottaa Raynan haastamaan itsensä pysymään ajan hermolla. Juliette edustaa nuorta sukupolvea muutenkin kuin musiikillisesti, välillä myös moraalit ovat hakusessa. Molempien maailmaan mahtuu myös tärkeitä miehiä, ja draamaa riittää. Scarlett O’Connor edustaa aloittelevaa kykyä, joka luonnollisuudessaan on kuin toisesta maailmasta.
Rayna Jamesia näyttelevä ihanan punahiuksinen Connie Britton on tuttu Friday Night Lights -sarjasta (suom. Unelmien kentät) ja tuoreemmasta American Horror Story -sarjasta, joka pyörii paraikaa Subilla. Raynan aviomies Teddy Conradia esittävä Eric Close on monelle tuttu Without a Trace -sarjasta (suom. Ilman johtolankaa), mutta minulle hän tulee aina parhaiten mieleen Criminal Mindsin vierailevana tähtenä. CMn 5. kauden huikeassa päätösjaksossa Close on mahtava Matt Spicerina, jonka tytär päätyy sarjamurhaajan kidnappaamaksi. [tämä jakso kannattaa tsekata, jos mahdollista; myös Tim Curry on huippu siinä] Juliette Barnesia Nashvillessä esittää Heroesista tuttu Hayden Panettiere, joka on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt tehdä vaikka mitä!
Kuten mainitsin alussa, sarjan pääteema, uuden ja vanhan kohtaaminen, countryn murroskausi, on hyvinkin todellista myös sarjan ulkopuolisessa countryn maailmassa. Jo yli vuosikymmenen ajan popimpi country on saanut jalansijaa ja rikkonut rajoja countryn ja massapopin välillä. Ensimmäinen rajoja kunnolla rikkonut country-artisti oli Shania Twain, jonka suurimmat hitit soivat edelleen Suomenkin radionovissa. Tämän hetken kuumin crossover-artisti on tietysti Taylor Swift, jonka country-juurista kovin moni uudempi fani ei tiedäkään. Tietyssä mielessä Nashvillen Rayna muistuttaa Shaniaa ja Juliette Tayloria. Julietten miestennielijäasenne voi olla piikki Taylor Swiftille, jonka tavasta kierrättää poikaystäviä lauluntekomateriaalina on tullut jo pilkankin kohde. Toisaalta Taylor Swiftin tinkimätön asenne musiikkiaan kohtaan välittyy myös Juliettesta, josta löytyy tarvittaessa myös herkkyyttä. Country-musiikki on aina ollut armottoman rehellinen ja elämänmakuinen, vaikka countryn legendaarinen tapa nimetä kappaleita on myönnettävästi aika huvittavaa. Vaikka tässä sarjassa Rayna edustaa perinteisempää countrya, on hänenkin musiikillinen linjansa aika kaukana perinteisestä countrysta. Toisaalta tämä ongelma toistuu yleensä countryn vihaajiksi julistautuvissa: he perustavat näkemyksensä monen vuosikymmenen takaiseen ’junttimusiikkiin’, joka on hyvin kaukana tämän hetken miljoonabisneksestä. Country on kuitenkin ylpeä juuristaan, minkä osoittaa esim. countrylle tärkeiden maamerkkien suojeluhalukkuus. Upeaa on myös se, että countryn omissa palkintogaaloissa punaisella matolla näkyy blingblingstetsoneja ja mahtavia bootseja! Country on monessa mielessä samanlainen genre kuin Suomessa iskelmämusiikki; juuret ovat vanhoissa perinteissä, meno nykyään aika modernia, ja vahvat kannattajat jatkamassa suosiota. Countryn suosiosta Jenkeissä kertoo myös The Voice -ohjelman valmentajapaneeli, jossa on alusta asti ollut countrytähti Blake Shelton; Suomessa vastaavasti on ollut Paula Koivuniemi ja tulevalla kaudella Anne Mattila. [päivän naurut saa, muuten, seuraamalla Blake Sheltonin Twitter-tiliä] Nashville osoittaa mielestäni hienosti countryn tärkeyden Jenkeissä ja ennen kaikkea sen ajankohtaisuuden.
Countryhan on perushyvää musiikkia tunteella vedettynä, ja musiikki tässä sarjassa on myös erittäin hyvää. Sarjan kaikki muusikkohahmot laulavat itse, ja Spotify on ahkerassa käytössä tämän sarjan myötä. Musiikki vaihtelee hahmojensa mukaan, mutta variaatioina on ainakin pop-country, perinteisempi country, rokahtavampi soundi ja indie/folk-tyylinen fiilistely. Ensimmäisen kauden kolmannessa jaksossa on Raynan tyttärien hellyyttävä esitys Juliette Barnesin uusimmasta hitistä, ja Scarlettin kemia lauluntekokumppaninsa kanssa on aika hätkähdyttävää.
Jenkeissä tätä sarjaa on esitetty vasta yksi kausi, joten hienosti Nelonen on ajan hermolla! Sarjan toinen kausi alkaa Jenkeissä 25.9.