The Melancholy Tones of Nashville
Tämän päivän melankoliseen tunnelmaan sopii hyvin Nashvillen melankolinen ja surumielinen musiikki. Katselin juuri Nelosen Ruutu-palvelusta Nashvillen ensimmäisen kauden viimeisen jakson, joka tuli eilen Liviltä. Olen aikaisemminkin puhunut siitä, kuinka tykkään välillä seurata sarjoja Suomen esitysten tahtiin, vaikka jotkut sarjat on ihan pakko ahmia heti Yhdysvaltain ensiesitysten jälkeen. Nashville on koko ensimmäisen kautensa ajan kuulunut tähän Suomi-kategoriaan mielessäni, sillä Ruutu on mahdollistanut jaksojen katsomisen oman aikataulun puitteissa, ja nykyään viikotkin kuluvat niin nopeasti, että aina tuntuu olevan uusi jakso saatavilla! Yhdysvalloissahan sarja on melkein kokonaisen kauden verran edellä, eli siellä aletaan pian viimeistellä toisen kauden esityksiä. Vaikka seuraankin viihdeuutisia ja juorusivustoja, olen onnistunut pahemmin välttymään Nashvillen toisen kauden tarinoiden spoilaantumiselta, vaikkakin tämän ensimmäisen kauden loppuhuipennus olikin osittain tiedossani jo etukäteen.
//www.youtube.com/embed/ebgfoQuJQdU?feature=player_detailpage” frameborder=”0″ height=”360″ width=”640″>
Nashvillen ensimmäisen kauden finaalijakson nähneet tietävätkin Julietten äidin Jolenen kuolleen toiseksi viimeisessä jaksossa, ja tämä kuolema värittää finaalijaksoa määräten siihen ne melankolisimmat sävyt ja hukuttavimmat tunteet. Laulujen valinta oli tämänkin jakson suhteen erinomainen, ja varsinkin tämä yllä oleva Julietten laulu äidilleen tämän muistotilaisuudessa on erittäin paljon tunteita herättävä. Tähän lauluun kulminoituu myös muut jakson aikana pyörineet juonikuviot, ja etenkin Raynan ja Deaconin riitely autossa on hyvin vaikuttavaa kun katsoja vain näkee riitelyn Julietten laulun soidessa päällä.
Nashvillestä. Tästä klassisesta pophitistä on tehty videoon kaunis balladi, jonka tunnelma on sanalla sanottuna haunting, ja videosta saa helposti sellaisen tunteen, että tässä kerrataan Julietten elämää tämän kuoltua. Minulle tuo assosiaatio tulee Fame-musikaalista, jonka näin joskus teini-ikäisenä Jyväskylän kaupunginteatterissa. Tuolloin musikaalin hahmot (jo kuollut hahmo mukaan lukien) lauloivat laulun näytöksen lopuksi, ja tästä Haydenin videosta tulee minulle samanlainen melankolinen tunnelma.
Olen tunteilla märehtijä, ja pidän siitä, että negatiivisten tunteiden vallatessa minut pystyn laajentamaan ja jakamaan tunteitani tv-sarjoja katsoessani. Minun on aina parempi käsitellä tunteitani itsekseni, että saan niistä selkeän kuvan, ennen kuin puhun muille niistä. Jälleen kerran, televisiosarjat ovat pelastukseni!