Me mentiin kihloihin!!
Kaksi viikkoa sitten lomani alettua löhösin nojatuolissa viimeisestä työpäivästä voipuneena, ja ihmettelin ääneen kun avokkini oli niin onnellisen oloinen. Kävimme sitten testaamassa uutta kivaa tacoravintolaa, ja kierimme kotiin kylläisinä ja tyytyväisinä. Koomasimme molemmat tahoillamme jonkin aikaa, avokki parvekkeella tabletin kanssa ja minä omalla tietokoneellani. Avokki tuli minulle juttelemaan jotain niitä näitä, ja minä aloitin reteesti röyhtäilykilpailun (jonka voitin). Yhtäkkiä avokki veti minut tietokonetuolistani pois, vei minut keskelle keittiötä ja muutamien henkilökohtaisten sanojen saattelemana polvistui yhden polven varaan ja pyysi minua vaimokseen. <3
Kävimme vielä samana iltana katsomassa sormuksia ensimmäisen kerran, sillä avokki oli huomaavaisesti etukäteen varmistanut, etät sormuskaupat ovat illalla vielä auki, jos haluan heti käydä katselemassa mieleisiä. En ole kyllä hetkeen ollut niin hukassa kuin olin seisoessamme lähi-Cittarin Kultajousen tiskillä! Sormukset saimme aika pienellä vaivalla sormiimme jo viikko sitten, ja kesäkihlat kannattavat, sillä alennusta tuli 25 prosenttia. 😀
Fiilistelimme ensin kihlausta ihan kahdestaan, kunnes aloitimme ilmoituskierroksen kotikonnuiltani koko meidän perheen kokoontuessa grilli-iltaa viettämään. On aivan käsittämättömän ihanaa ollut huomata, kuinka onnellisia ihmiset ovat olleet kuulleessaan kihlauksestamme, vaikka olihan tämä yli seitsemän vuoden yhdessäolon jälkeen jo aika odotettavissa (mistä jokainen jaksaa kyllä ystävällisesti huomauttaa!). Nyt yhtäkkiä lomamme on ollut entistä pahempaa söpöstelyä, jonka esimerkiksi teini-ikäinen pikkuveljeni sieti yhteisellä Tukholman-reissullamme kuulemma ainoastaan tuoreen kihlauksen vuoksi, sekä yhtäkkistä hääsuunnittelemisen käynnistämistä, sillä mitään ikikihloja näistä ei tule.
Monta kertaa päivässä jompikumpi meistä pysähtyy fiilistelemään sormustaan ja kiinnittää toisenkin osapuolen huomion, ja yhtäkkiä taas hymyilemme kahdestaan onnellista riemuidioottihymyä. <3