Kaukosäätimeni valinnat vol. 1

w_criminal_minds_s7_cast_01_1024.jpg?itok=RhC5IfFf

Kuva: Nelonen

Mitä sitten itse tykkään katsoa ’televisiosta’? Suurimpaa osaa suosikeistani seuraan Jenkkien tahtiin, koska sillä tavalla on yksinkertaisesti paremmin ajan tasalla sarjan tapahtumista eikä spoilaannu tv-juoruja ahmiessaan. Joitakin sarjoja seuraan Suomen tv:stä, jos sarja sattuu tulemaan sopivana päivänä sopivaan kellonaikaan, tai jos se on katsottavissa helposti kanavien verkkosivuilla (Ruutu, Katsomo, YleAreena). Uudempana tuttavuutena on Netflix, josta lisää myöhemmin. Useimmiten sarjoja katson kuitenkin tietokoneeni ruudulta tietokonetuolissani istuen (jo yläasteikäisenä katsoin tv:tä työpöydältä työtuolissa istuen), enkä suinkaan läppäri sylissä sängyssä tai sohvalla.

 

Kuva: Sub.fi

Kuva: Sub

Niin, ne omat suosikkini! Tämän tekstin kuvitus on suosikkisarjoistani, joiden listauksen voi aloittaa vaikka genreittäin. Criminal Minds on uponnut jo pitkään, ja tämän sarjan hahmot kuuluvat selkeästi jo ystäviini. Bones kuuluu samaan kategoriaan, ja genreen, ja näistä hahmoista olen nähnyt uniakin, niin hyvin jäävät tuonne alitajuntaan pyörimään! Molempiin näihin sarjoihin olen uppoutunut lempimenetelmälläni: ennuudesta hiukan tuttu ja ehdottoman kiinnostava sarja ahmitaan tuotantokausi kerrallaan perätysten, josta seuraa väistämättäkin ärtymys seuraavien jaksojen puuttumisesta kun saa katsottua tasoihin Jenkkien kanssa. Bonesin pariin taisin eksyä mietittyäni Buffyn ja Angelin David Boreanazia, ja kuinka hottis hän on (siis, kiinnostava näyttelijä), ja mitäs kaikkea hän onkaan tehnyt televisiossa em. sarjojen jälkeen. Bonesista muistan nähneeni muutaman pätkän juurikin Subin myöhäisillassa, joten sarja pääsi suurkulutukseen. Samalla logiikalla voisi päätellä Criminal Mindsin päätyneen ruudulleni Shemar Mooren Tunteita ja Tuoksuja -menneisyyden takia, mutta muistaakseni todellisuudessa kiinnostuin sarjasta siitä randomeja jaksoja Neloselta katsoessani.

Molemmat sarjat ovat rikossarjoja, ja näiden kahden lisäksi olen aikoinani hullaantunut esim. Numbers-sarjasta (suom. Numerot). Sen lisäksi, että näissä tykkäämissäni rikossarjoissa on aivan huiput päähahmot ja yksittäiset jaksotarinat (eli ratkaistavat rikokset), on näissä sarjoissa rauhallisempi kehityskaari päähahmojen henkiläkohtaisille tarinoille. Viime vuosina minua on alkanut suuresti ärsyttämään varsinkin joidenkin draamasarjojen huippunopeat juonenkäänteet. Esimerkiksi Gossip Girl, josta tykkään aina ja rakastan kausittain, kulkee niin hurjaa vauhtia, että on vaikea muistaa mitä edellisessä jaksossa on tapahtunut, saati sitten edellisellä kaudella. Muistan hämärästi lapsuudesta ja nuoruudesta, että ei silloin vanhoina hyvinä aikoina sarjat kulkeneet niin vauhdilla. Olenkin analysoinut rikossarjoista tykkäämiseni siten, että rikossarjoissa päähenkilöiden omia tarinoita viedään hiljaa ja rauhallisesti eteenpäin perusjaksojen ohella, joissa pääpaino on aina tapahtuneilla rikoksilla. Tämä esitystapa jotenkin toimii itselleni paremmin, ja se saa minut välittämään hahmoista enemmän.

Itse asiassa, tämä postaus olikin nyt vain näistä rikossuosikeistani. Voisin ehkä sanoa sanasen muistakin (hyvistä rikossarjoista). CSI:t ovat hyviä, mutta en ole mihinkään niistä jäänyt pahemmin koukkuun (Miami nyt on out jo Horation onelinereitten takia), vaikka Gary Sinise onkin järjettömän hyvä CSI: New Yorkin kantavana voimana. NCIS voi joskus päätyä suosikkilistalleni, sen verran hyvä se on, ja myönnän suoraan, että Michael Weatherlyllä on suuri vaikutus tähän potentiaaliin, vaikkakaan uusimmat uutiset eivät olleet hirveän kivat. NCISin kiinnostavuutta vain lisää sen historia JAGin spin-off -sarjana! NCIS: Los Angeles odottelee hetkeä, jolloin innostun, koska pääkaksikko on jo idean tasolla niin mahtava, ettei siinä kovasti voi mennä pieleen.

Todistettavasti syyllinen

Kuva: MTV3

Melkein jo unohdin yhden suosikeistani! Cold Case (suom. Todistettavasti syyllinen) on aivan mahtava sarja, ja on suuri vääryys, ettei tätä ole ilmestynyt DVD:llä, saati sitten ole Netflixissä. Tässä sarjassa, jos missä, on onnistuttu lähestulkoon kaikessa. Päähenkilät ovat mahtavia, ja jokaisen jakson tarina menneisyyden kytköksineen on käsittämättömän hyvin toteutettu! Vieläkin mielessäni pyörii aika ajoin joitain sarjassa esitettyjä ihmiskohtaloita, näin monta vuotta niiden katsomisen jälkeenkin.

Rikossarjoja katsoessani pääsen myös toteuttamaan omaa perverssiä mielihyvääni eli näyttelijäbongausta, oman elämäni whodidwhatwhere-peliä. Avopuolisoani jo varmasti ärsyttää kun ajoittain alan hihkumaan ja pauselle laitettuani alan latelemaan, että ’tuo näyttelijä on ollut tässä ja tässä sarjassa, mutta tämän ja tämän näköisenä’. Toinen erittäin hyvin osaamani ja avopuolisoani ärsyttävä peli on ’arvaa missä sarjassa toi näyttelijä on ollut’. IMDb.com on ystäväni.

Suhteet Oma elämä Suosittelen Uutiset ja yhteiskunta
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.