Glee’s Tribute to Cory Monteith
Kestin kaiken kaikkiaan vähän reilut kuusi minuuttia ennen kuin aloin itkeä.
Torstaina esitettiin Gleen viidennen kauden kolmas jakso, jossa käsiteltiin Cory Monteithin esittämän Finn Hudsonin kuolemaa. Cory Monteith kuoli heinäkuussa, ja myös hänen hahmonsa Finn Hudson kuoli sarjassa. Sarjassa ei tarkoituksella otettu kantaa Finnin kuolinsyyhyn, ja ainoa maininta asiasta oli heti jakson alussa Kurtilta: ”Who cares how he died, that one moment in his life. I care more about how he lived.” Sarjan luoja Ryan Murphy sanoi jo aikaisemmin, että jaksossa keskitytään muistelemaan Finniä (ja Corya).
Jaksossa keskityttiin enemmän alkuperäisiin gleekerholaisiin, joten Mercedes, Mike, Puck, Santana, Kurt ja Rachel palasivat McKinleyyn. Kaikilla heistä oli erilaiset tavat reagoida kuolemaan. Santana ja Puck riehuivat; Kurt oli vakaa; kaikki muut itkivät. Suestakin löytyi surua ja sympatiaa.
http://www.youtube.com/watch?v=9yq-XDtNV8w
Jaksoon eläytymistä edesauttoi tieto siitä, että näyttelijät elivät vahvasti tunteissaan ja tapahtumissa mukana, koska Coryn kuolema on ollut vaikeaa heille kaikille. Omista ongelmistaan huolimatta Cory oli kuulemma hyvin samankaltainen Finnin kanssa, eli hän välitti ihmisistä ympärillään ja myös näytti sen. Hirveintä jaksossa oli, tottakai, Lea Michelen Rachelin surun näkeminen, sillä Lea ja Cory olivat pariskunta oikeassakin elämässä. Jakson koskettavuudesta kirjoitti hienosti Michael Slezak TVLine.comissa.
Myönnän ihan suoraan, että suren itse sekä Corya näyttelijänä että Finn-hahmoa. Glee on aina ollut hyvä tunteellisissa juonikuvioissa, ja hahmoista välittää ihan tosissaan. Ymmärrän myös, että moni pitää tyhmänä tällaista suremista, mutta olen kovin empaattinen ihminen, varsinkin televisiosarjojen suhteen, ja olen oppinut hyväksymään tarinoissa mukanaelämisen. Itku on puhdistavaa.
http://www.youtube.com/watch?v=V7vQt6AoSc0
En ole ikinä menettänyt ketään minulle läheistä ihmistä, mutta minun silmiini hahmojen erilaiset suhtautumiset Finnin kuolemaan olivat hyvin realistisia. Kaikista aidoin ja samalla hirvein kohtaus oli Kurtin, Kurtin isän ja Finnin äidin kohtaus Finnin huoneessa purkamassa tämän tavaroita. Heidän suru oli niin aitoa ja sydäntäsärkevää. Lisäksi Rachelin ilmestyminen koululle jakson loppupuolella takasi itkun jatkumisen. En voi edes kuvitella, jos jotain sellaista osuisi omalle kohdalle. Todennäköisesti reagoisin enemmän kuin Santana ja huutaisin ja raivoisin.
Jakson yhteydessä esitettiin PSA (Public Service Announcement) riippuvuudesta.