Elämäni ensimmäinen dieetti
Vielä maanantaina vannoin, että en kerro tästä asiasta kenellekään miestäni lukuunottamatta, vaikka toiveenani onkin väliaikaisen tilan mukanaan tuoma pysyvä muutos. Ei, en ole raskaana, mutta tuohon mahanseutuun tämäkin muutos liittyy: olen aloittanut virallisen dieetin ensimmäistä kertaa elämässäni.
Olin läpi teinivuodet näin jälkikäteen katsottuna aina todella laiha, mutta kiinteyden puuttuessa kuvittelin kropassani aina olevan jotain ylimääräistä, joten parempaa haaveilin asialle kuitenkaan mitään todellista tekemättä. Nuoren ihmisen aineenvaihdunnan lisäksi harrastin lentopalloa säännöllisesti 15 vuotta, ja nyt molemmat noista painoa kurissa pitävistä asioista on poissa. Varsinaisesti lihoin tavattuani nykyisen aviomieheni, kun vietimme rakkaudenhuumassa suhteemme ensimmäiset kuukaudet kotisohvalla poistuen sieltä vain tasaisin väliajoin kebabille. Vuodet toivat muutaman lisäkilon, kunnes pari vuotta sitten otin itseäni niskasta kiinni, ja onnistuin ruoan summittaisella tarkkailulla ja kuntoilulla pääsemään viralliselle normaalipainon rajalle. Tuudittauduin onnistumisen tunteeseen, ja suunnittelemani laihduttamisen jatkaminen vain kummallisesti siirtyi ja siirtyi. Ajattelin laihduttavani häihin, mutta sekin projekti aina siirtyi ja siirtyi, kunnes luovutin edes sen ajattelun, ja päätin vain nauttia häitä edeltävästä ajasta.
Suurimmat ongelmani viimeisien vuosien aikana kiinteytymisprojektin etenemisen suhteen ovat olleet yksinkertaiset: rakkaus ruokaan ja rakkaus. Mieheni ja minä tykkäämme ruoasta, sekä siitä huonosta että vähän fiinimmästä, ja olemmekin siunailleet, että täysi pallomaisuus on pystytty estämään vain verrattaisella piheydellämme! Kerroimme hääinfossamme rakkaudestamme hyviin ravintoloihin, joita Turussa on riittämiin, ja saimme ihanan määrän ravintolalahjakortteja parillekin eri paikkakunnalle. Nyt lahjakortit ovat muutaman viikon hyllyllä, kun yritän hiukan muuttaa syömistottumuksiani. Tässä projektissani on yleisenä (mutta ei suinkaan negatiivisena) haittapuolena myös aviomieheni rakkaus, jonka ansiosta en ole ikinä tuntenut itseäni ei-halutuksi fyysisellä tai psyykkiselläkään tasolla. Minun ei tarvitse laihduttaa hänen takiaan vaan itseni hyväksi. Haluan näyttää siltä, miksi tunnen itseni, mikä tuntuu eniten minulta, missä tuntuu hyvältä.
Toivon dieettiohjelman tuovan minulta puuttuvaa pitkäjänteisyyttä, sillä ohjelma keskittyy eniten ruokavalion tasapainottamiseen. En kaipaa itseni näännyttämistä, eikä sitä ole luvassakaan. Omaa kehoani toivon oppivani kuuntelemaan paremmin, mutta samalla haluan päästä omiin hyvinvoinnin tavoitteisiini, sekä henkisellä että fyysisellä puolella. Nyt palaan kuitenkin television ääreen ennen kuin muutun kokonaan fitnessbloggaajaksi!
Video: The Gilmores’ plan to survive four Thanksgiving dinners
Kuva: WB.