TV-ähky: annostellaan pienissä kerta-annoksissa
Olen viime aikoina jumittunut toistamaan tv-sarjojen katsomisessa samaa kaavaa, tai oikeammin samoja sarjoja. Tunnen itseni erittäin tylsäksi, jo bloginkin kannalta, mutta kuten olen aiemminkin maininnut, tv-sarjat ovat minulle kausittainen tunnejuttu, eikä niitä voi sinänsä hoputtaa. Syksy on muutenkin hankala aika tällaisen harrastuksen / innostuksen kannalta; en, siis, suinkaan aloita harrastuksia tai mitään muutakaan niin wholesome, mutta johonkin se aika katoaa. Lisäksi, kaikesta hypetyksestä huolimatta, en innostu sarjojen uusien kausien aluista niin kamalan paljon. Ensimmäisen jakson ilmestyessä olen, kyllä, usein kuin lapsi karkkikaupassa (tai minä itse Anttilan tv-sarja-alessa), mutta sitten innostus tasaantuu. Tällä hetkellä ei voisi vähempää kiinnostaa, että uusimmassa Gleen jaksossa on Adam Lambert JA Demi Lovato, tai että Criminal Mindsissa tuli muutama viikko sitten mahtava alternate universe -jakso, missä Hotch puhui kuolleen vaimonsa kanssa.
Olen kuitenkin sentään jotain saanut aikaiseksi, sillä täyttä vierottumista tv-sarjoista en näe tapahtuvan itseni kohdalla (hyi, mitä anglismeja taas käytän). Tällä hetkellä tykkään sitcomeista, sillä n. 20 minuuttia on juuri sopivan tuntuinen annos tähän innottomuuteen.
* Suburgatory: tätä tykkään tuijotella Katsomosta. Sarjassa on ihan mahtavia hahmoja, kuten tylsyyteen ja innottomuuteen pystyyn kuoleva Dalia, muovinen mutta hyväsydäminen Dallas ja ennen kaikkea toinen pääosan esittäjistä, Tessa. Haluan itsellenikin samanlaiset punaiset kiharat. Ja sen asenteen 16-vuotiaana. Herran jumala, mikä laumasielu oon aina ollut.
* Paradise: pelkäsin 2. kauden (tai siis 2. sarjan) olevan ihan täyttä kuraa, mutta jo ensimmäinen jakso osoitti pelkoni vääriksi. En edelleenkään ole ihan samaa mieltä kaikkien juonikuvioiden suhteen, mutta tavarataloon saapunut uusi alpha male on kaikessa yrmyydessään ihan käsittämättömän… hmm… [rhymes with kantava].
Kuva: Don’t Trust the B—- In Apartment 23
* Don’t Trust the B—- In Apartment 23: James Van Der Beek as James Van Der Beek on jopa parempi kuin James Van Der Beek HIMYMissä! Tietynlaisesta kliseydestään huolimatta sarja toimii, ja varsinkin Chloen (aka the bitch) läpät ovat käsittämättömyydessään tuoreita ja osuvia.
* Bones: sain vihdonkin katsottua sen hääjakson! Vaikka itse hääosiota olisi jaksossa voinut olla enemmän, ei silti pettynyt voinut olla. Kyyneleet oli minunkin silmissäni kun Brennan luki omia häävalojaan Boothille, ja tavallaan nuo valat tuntuivat olevan osaksi kunnianosoitus sarjan uskollisille faneille. Tykkäsin myös kun (melkein) kaikki squinterns tekivät yhdessä töitä!
Nyt yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja katsoa vaikka jonkun sarjauutuuden pilottijakson. Tai monta jaksoa Greekiä. Tai mitä jos sitä vaikka virkkaisi…