Avokki Corner: Farscape
Avokki corner is bäk!
Yksi suurimmista heikkouksistani TV-sarjojen katsojana on aina ollut scifi. Syitä tähän voinee hakea jostain varhaislapsuudestani. Siinä neljän-viiden vanhana lainasin kotikaupunkini kirjastosta kaikki mahdolliset kirjat, jossa vähänkään käsiteltiin planeettoja, tähtiä tai avaruutta. Kirjaston tädeille olin varmaan vakioasiakas; onneksi palautin kirjat yleensä ajallaan. Isän lintubongaukseen tarkoitettu kaukoputki avasi uusia maailmoja aivan kirjaimellisesti, kun pääsi näkemään aivan omin silmin sen kaiken, mitä taivaalla tapahtuu. Viimeisen niitin taisi lyödä ensimmäinen koskaan pelaamani seikkailupeli, Space Quest 1, jossa päähenkilö seikkailee (yllättäen) avaruudessa yrittäen välttää mitä mielikuvituksekkaammat äkkikuolemat. Näin jälkeenpäin ajateltuna peli ei mahdollisesti ollut ainakaan paperilla sitä sopivinta viihdettä alle kouluikäiselle lapselle, mutta 80-luvulla asiat olivat toisin…
Ehkä siis ei yllätä, jos kaikkien aikojen top-10 -listallani scifi-sarjat ovat selkeästi yliedustettuna. Battlestar Galactica:lla on kunnia pitää yhä harteillaan lempisarjani viittaa, ja kuten jo aiemmin on tullut ilmi, se on yksi niistä sarjoista johon olen myös vaimon (saanko jo sanoa vaimoksi? :)) saanut koukutettua. Tällä kertaa ajattelin kuitenkin kirjoittaa siitä itselleni toiseksi rakkaimmasta sarjasta, eli vuosituhannen taitteessa tehdystä Farscape:sta.
https://www.youtube.com/embed/bb_dyWZOBLM” width=”854″>
Video: Farscape funny scene
Farscape:n lähtöasetelma oli jo itsessään äärimmäisen mukaansatempaava. Suorittaessaan vaarallista koetta avaruussukkulassa maan kiertoradalla, astronautti John Crichton (Ben Browder) tempautuu madonreikään ja löytää itsensä tuntemattomasta avaruuden kolkasta, miljoonien valovuosien päässä maasta. Ja mikä pahinta, hän ei todellakaan ole siellä yksin, vaan kohtaa heti ensi töikseen maan ulkopuolista elämää. Hetken kuluttua hän havahtuu olevansa vankina Moyalla, elävällä avaruusaluksella, jonka miehistö koostuu aluksen kaapanneista vankikarkureista. Kun mukaan lisätään vielä sotilaskarkuriksi tahtomattaan joutunut Rauhanturvaaja Aeryn Sun (Claudia Black), on sarjan ydinporukka kasassa.
Pakkaa hämmentävät etsintäkuulutetun vankikarkurin arki, Crichtonia henkilökohtaisista syistä jahtaava Rauhanturvaaja-laivaston komentaja, ja miehistön sisäiset ristiriidat ja risteävät tavoitteet. Kaikki haluavat kotiin, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty – kukaan heistä kun ei tiedä edes sitä, missä päin galaksia he ovat.
Tässä on kasassa ainekset kunnon avaruusoopperaan, ja sellaiseksi Farscape:a voikin mielestäni parhaiten luonnehtia. Sarjan keskiössä oleva Moyan miehistö alkaa nopeasti elää omaa elämäänsä, ja hahmot kehittyvät sarjan edetessä mielenkiintoisesti. Jo heti kättelyssä tehdään hyvin selväksi, että kaikilla päähenkilöillä on oma luonteensa, historiansa ja motivaationsa. Kukaan Moyan miehistöstä ei ole puhtoinen pulmunen, ja he ovat valmiita tekemään mitä hyvänsä pitääkseen vapautensa. Tästä alkuasetelmasta onnistutaan rakentamaan mielenkiintoinen tarina, joka kantaa loppuun asti. Sarjan pääpari Aeryn Sun ja John Crichton on myös ehkä yksi kaikkien aikojen lempipariskunnistani. Onneksi Maria on jo aika hyvin tottunut syviin huokauksiini aina kun Claudia Black esiintyy ylipäänsä yhtään missään…
Video: The Best of Aeryn Sun
Farscape:a tehtiin yhteensä neljä tuotantokautta vuosina 99-03. Vaikka sarjalla onkin jo ikää, scifisarjoihin kiinteästi kuuluvat alienit on toteutettu kohtuullisen tyylikkäästi, ja erikoistehosteet ovat kestäneet ajan hammasta kohtuullisen hyvin. Sarja oli vähällä päättyä ilman loppuratkaisua, kun neljännen kauden puolivälissä sarja peruutettiin ja kirjoittajille tuli kiire tehdä tarinalle jonkinlainen loppuratkaisu. Onneksi kauden päättävä cliffhanger ei jäänyt lopulliseksi, vaan vuotta myöhemmin ilmestynyt minisarja Farscape: The Peacekeeper Wars vie tarinan lopullisesti päätökseen!
Osa 1 – Avokki Corner: Breaking Bad
