Elokuva tv-fanin silmin: The Imitation Game
Kävimme avokin kanssa perjantai-iltana vihdoin ja viimein katsomassa The Imitation Game -elokuvan Turun Kinopalatsissa! Minulla on ollut viime aikoina harvinaisen paljon mahdollisuuksia mennä elokuviin helposti ja halvalla, sillä sain loppuvuodesta sekä syntymäpäivälahjaksi että työpaikaltani joululahjaksi leffalippuja. Viikko sitten kävimme katsomassa supersuositun Luokkakokous-elokuvan, jota myöskin voin varauksetta suositella; en muista koska olisin viimeksi nauranut niin paljon elokuvaa katsoessani!
The Imitation Game on siitä hämmentävä elokuva, että siinä on mielestäni suhteellisen vähän henkilöhahmoja tai ainakin puherooleja. Suuri osa toiminnasta keskittyy pienen porukan keskelle, joten suuria rooleja on vähänlaisesti. Perinteisesti minulla vilkkui mielessä leffateatterin penkissä istuessani elokuvan tähtien muut roolit, varsinkin ennen kuin tarinaan pääsi kunnolla sisälle, ja suurimpana tietysti oli elokuvan pääroolia eli Alan Turingia näyttelevä Benedict Cumberbatch. Tästä roolistaan muun muassa Oscar-ehdokkaana tänä vuonna ollut Cumberbatch on luonnollisestikin tuttu Sherlock-sarjasta, joka on pyörinyt BBC:llä kolmen sarjan eli yhteensä yhdeksän televisioelokuvan verran. Automaattisesti tulee hiukan vertailtua näyttelijän suuria rooleja, ja molemmissa näissä Cumberbatch esittää omanlaistaan neroa, joka on hyvin tietoinen omasta älyllisestä voimastaan. Kumpikaan hahmoista ei myöskään kerää suurta fanijoukkoa sosiaalisilla taidoillaan ja ovat omalla tavoillaan introverttejä. Varsinkin Alan Turing näytetään kuitenkin erittäin sympaattisena hahmona, varsinkin aina, kun tarina kääntyy kymmenen vuotta varsinaista pääjuonta myöhempään aikaan. Selvennyksenä sanottakoon, että Cumberbatchin hahmo perustuu tositarinaan, sillä Alan Turing oli oikeastikin toisen maailmansodan tavallaan ratkaisseen koodinpurkuryhmän johdossa. Hän oli myös suurien vääryyksien kohteena myöhemmässä elämässään, joten The Imitation Game -elokuvassa saa hyvässä paketissa historian oppitunnin sekä toisesta maailmansodasta, tietojenkäsittelytieteestä että homoseksuaalien vainosta.
Turingin pomoa komentaja Dennistonia The Imitation Game -elokuvassa näyttelee Charles Dance. Tämä ’if looks could kill’ -katseen täydellisesti hallitseva veteraaninäyttelijä on paremmin tunnettu Game of Thrones -sarjasta Lannisterin perheen patriarkka Tywin Lannisterina. Elokuvassa Dennistonin hahmo näyttäytyy tiukkana realistina, joka antaa pitkälti Turingin meriittien ansiosta tälle mahdollisuuden jos toisenkin mutta usein selkeästi vastoin tahtoaan. Lueskelin äsken oikean Dennistonin historiasta, ja tämä oli itsekin ansioitunut koodinpurkaja, ja jo ensimmäisestä maailmansodasta asti hän ylläpiti Yhdistyneen kuningaskunnan kryptografista osaamista.
Turingin huipputiimissä on elokuvassa mukana Downton Abbey -draamasta paremmin tunnettu Allen Leech. Television puolella ylimystön autonkuljettajana aloittanut Tom Branson pärjää hetkittäisistä ongelmistaan huolimatta ihan mukavasti, ja Leechin hahmolla The Imitation Game -elokuvassa on myöskin omat haasteensa. Sen lisäksi, että Leech on ihan mukavaa katsottavaa, on hänen irlantilaisaksenttinsa yksinkertaisesti ihanaa kuunneltavaa. Saatoin hiljaa itsekseni hiukan kehrätä häntä tässä elokuvassa seuratessani.
https://youtube.com/watch?v=VsD-tf_JxuM%3Flist%3DPLbmdwH_cSzgxI8UxC66jWAqdzO8SItSuf
Video: The Imitation Game trailer #2
Yksi tämän elokuvan suurista tarkoituksista on ollut osoittaa, miten suuri vääryys voi sattua ihmiselle, joka oli äärimmäisen tärkeä osa toisen maailmansodan päättymistä. Vaikka elokuvan kiinnostavuus on paljon tämän kaksinasettelun varassa, ei sitä voisi uskoa katsoessaan elokuvan promomateriaalia. Virallisissa pressikuvissa pyöritään aika pitkälti vain sodan ajan kuvissa, eli Turingin hyvien saavutusten parissa, eikä elokuvan sosiaalisen median kanavoiltakaan juuri löydy kuvia 50-luvun tapahtumista, jotka muodostavat kehyksen sota-ajan jännitykselle. En tiedä, onko tarkoituksena pitää pääasiana Turingin saavutukset, minkä sinänsä ymmärrän, mutta koko elokuvan tekemisen pointti on Turingin myöhempi tuomio homoseksuaalisuudesta, joten tuntuu oudolta, että tämä äärimmäisen tärkeä seikka tunnutaan haluta ohittaa elokuvan markkinoinnissa. Mikään salaisuus asia ei kammottavuudestaan huolimatta ole edes tämän elokuvan mittakaavassa, sillä se mainitaan kaikissa elokuvan esittelyteksteissä.
Tämän yksipuolisen mainonnan takia minun on ollut hämmentävän vaikeaa löytää virallinen kuva elokuvassa näyttelevästä Rory Kinnearista, joka on pääosassa tällä viikolla Suomessakin alkavassa The Casual Vacancy -minisarjassa. Kinnearin hahmo on poliisietsivä, joka alkaa selvittää Turingin taustoja tämän asuntomurron takia, mikä johtaa myöhemmin Turingin tuomioon aivan eri aiheesta. Kuvien puutteen vuoksi Kinnearin roolista on yllä esillä elokuvan toinen traileri.
Kokonaisuutena The Imitation Game on erittäin vakuuttava elokuva, joka kannattaa käydä katsomassa monen erilaisen syyn takia! Me tykkäsimme avokin kanssa molemmat elokuvasta!
Kuvat: 1. Finnkino, 2.&3. The Weinstein Company