Glee does Beatles!

Gleen viides kausi aloitettiin ryminällä, sillä kahden ensimmäisen jakson (eli kahden ensimmäisen viikon) teemana on Beatles! Ryan Murphyn mukaan Beatles-jaksoa on valmisteltu jo vuosikausia, mutta ilmeisesti nyt oli sopiva hetki siihen.

Kuva: Glee

Ensimmäinen jakso (’Love, love, love’), eli season premiere, keskittyy Beatlesin alkutähteyteen, ’the early years’, ja toinen jakso keskittyy enemmän myöhempään aikakauteen. Jonkin tason Beatles-fanina (yläasteellä lainasin usein Beatlesin punaisen boxin meidän kirjastosta) olen aina kokonaisuutena tykännyt enemmän täsä aikaisemmasta vaiheesta, mutta hienoimmat yksittäiset biisit löytyvät jälkimmäiseltä aikakaudelta. Olin alkuun hiukan skeptinen tästä Beatles-teemasta Gleessä, koska jotenkin se vaan tuntui niin väärältä, vaikka yleisesti minulla ei ole mitään Beatlesin coverointia vastaan (great songs should be shared). Jotenkin minua myös häiritsi se hypetys, mikä tästä ’Glee goes Beatles’ -jutusta on noussut. Loppujen lopuksi on kyllä pakko myöntää, että homma toimi. Osa lauluista oli sovitettu sanoituksiltaan suoraan yksittäisiin juonikuvioihin, ja joistakin tehtiin kunnon showesitykset.

Kuva: Glee

Yleisesti olen aina tykännyt Gleen kauden aloitusjaksoista. Niissä on aina jotenkin erityisen positiivinen ja toiveikas fiilis, ja asuihin sekä lavastukseen on mielestäni panostettu entistä enemmän. Loogistahan tämä on, sillä season premiere -jaksojen täytyy onnistua koukuttamaan katsottajat uudelleen pitkän kesätauon jälkeen. Tämä viidennen kauden ensimmäinen jakso alkoi Rachelin Funny Girl -koe-esiintymisten jatkumisella, ja Beatlesin Yesterday yhdistettynä Lea Micheleen, New Yorkin mahtaviin maisemiin ja siihen törkeän upeaan fuksian väriseen takkiin oli yksinkertaisesti mahtavaa. Silti huomasin tykkääväni jaksossa eniten showesitystyyppisistä lauluista, vaikkakin Kittyn ja Artien You’ve Got to Hide Your Love Away oli osuva. Jakson lopettava All You Need Is Love muistutti torvineen kovasti Love Actuallyn kirkkokohtauksesta, ja jo tästä syystä yritin vaivihkaa pyyhkiä kyyneleitä silmäkulmista. Myös Chris Colferin reaktiot tämän kohtauksen aikana olivat jotenkin niin uskottavia, että liikutus ei ainakaan vähentynyt. Mahtava oli myös Blainen, Samin, Ryderin ja Jaken I Saw Her Standing There, koska se 60-luvun kuteisiin pukeutuminen oli jotenkin niin Gleemäistä (theater geeks at it). Tykkäsin myös ko. herrojen keskinäisestä kohtauksesta ennen laulun esittämistä, sillä se antoi osviittaa mahdollisista tulevistakin huumoripläjäyksista (varsinkin Samin, Ryderin ja Jaken keskinäinen läppä ja kemia oli awesome).

http://www.youtube.com/watch?v=PoK4o6XoeAs

Sarjan pelastuksena pidetään aika yleisesti New York -osioita ja Rachel/Kurt/Santana -juttuja siellä. Olen samaa mieltä, että ne jaksottavat hyvin sitä pelkkää high school -draamaa, ja Lea Michelen Rachelia on yksinkertaisesti ihana katsella ja kuunnella kun hahmo on nyt mielestäni parempi kuin koskaan. Hard Day’s Night Broadwayn kahvilassa esitettynä oli kiva: oli jotenkin niin Rachelin tapaista, että she took matters into her own hands; oli myös jotenkin aitoa, että Rachel ja Santana ovat töissä tarjoilijoina. Oli myös hauskaa, että Peter Facinelli ja Ioan Gruffudd tekivät pienet roolit Funny Girlin ohjaajana ja päätähtenä.

http://www.youtube.com/watch?v=Gtfos7mSE-8

Jaksoon liittyen sai paljon ennakkohuomioita Sue Sylvesterin palaaminen McKinleyyn, mutta mielestäni tämä toimii vain sivutuotteena vielä paremmalle: NeNe Leakes Coach Rozina! On jotenkin hassua ajatella, että vielä pari vuotta sitten hän oli tunnettu vain The Real Housewives of Atlanta -ohjelmasta. Hänen läpät ovat yleensä ihan parhaita, ja kuuntelenkin niitä aina korvat höröllä!

Kuva

Gleen viidennen kauden toinen jakso (’Tina in the Sky with Diamonds’) keskittyi musiikiltaan Beatlesin vanhempaan tuotantoon, mutta yleisesti painopiste oli enemmän jakson tapahtumissa kuin Beatles-teemassa. Jaksossa oli useampikin kantava teema, sekä useita repeämistä aiheuttavaa kohtaa.

Kuva: Glee

Tina halusi prom queeniksi, ja hän tittelin voittikin. Tina oli kampanjassaan kohtalaisen aggressiivinen, mutta kukaan ei silti todellakaan olisi ansainnut Tinan saamaa slushie-kohtelua juhlasalin lavalla. Tinan kohtalo antoi kuitenkin tilaa sille, minkä Glee tekee parhaiten, ja mikä aina välillä unohtuu kaikkien shownumeroiden välissä: yhteisöllisyys. Yhtäkkiä gleeporukka oli jälleen altavastaajia, joiden elämiä järkyttää slushienolaamiset, but they band together to support one of their own. Tinan surkeus ja gleekerhon tsemppaaminen johti hienoon Hey Jude -tulkintaan, jonka päätteeksi Tina palaa juhliin ja osoittaa lavalla asemansa prom gueenina.

http://www.youtube.com/watch?v=0AyYWUae7Dk

Sam ihastui koulun uuteen hoitsuharjoittelijaan, ja heidän keskinäinen kemia ja läpänheitto oli virkistävää vaihtelua Samin hahmolle. Kunpa Sam nyt vain kävisi parturissa, mutta ehkä ylikasvanut letti on vertauskuva hänen masistelustaan…

http://www.youtube.com/watch?v=hE6vXB8c6Xs

New Yorkin kuvioissa tapahtui jälleen vaikka mitä. Paljon nurinaa netissä aiheuttaneessa juonikehityksessa Rachel sai Funny Girlin pääosan, ja kyllähän kaikki haluaa nähdä Rachelin hohtamassa parrasvaloissa, vaikka se vaikuttaisikin hiukan epärealistiselta. Lea Michelen kyvyt ovat kuitenkin jotain ihan käsittämätöntä. Santana myös edistyi urallaan tekemällä televisiomainoksen hiivatulehduslääkkeelle, ja tästä mainoksesta pystytään repimään ihan loputonta huumoria (”I like yeast in my bagel – but not in my muffin”). Huikeaa oli myös Demi Lovaton hahmon ensiesiintyminen sarjassa. Hänen esittämänsä Dani on Santanan uusi ihastus, ja oli ihan mahtavaa nähdä Santana hiukan flustered ja sekaisin. Rachel hihkuikin innoissaan ”You’re scared! I’ve never seen you scared before! It’s so cute!”. Ihan mahtavaa, että Naya Rivera pääsee näissä New York -kohtauksissa näyttämään osaamistaan vieläkin enemmän kuin McKinleyssä. Santanan ja Danin esittämä akustinen ja harmoninen Here Comes the Sun oli mielestäni paras kappale tässä jaksossa.

http://www.youtube.com/watch?v=pEL46IHOjA4

Jakso loppui kauniin tunnelmalliseen ja ystävyyttä korostavaan Let It Be -esitykseen. TVLinen jaksokuvauksen kommenteissa ihmiset kertoivat hajonneensa kun tämän viimeisen kappaleen loputtua tuli heti promo seuraavasta jaksosta, jossa käsitellään Finn Hudsonin (Cory Monteith) kuolemaa. Odotan jaksoa itsekin kauhulla, koska tulen itkemään varmasti niin paljon. Koskettavinta siinä tietenkin on se, että Lea Michele ja Cory Monteith olivat yhdessä tosielämässä, joten Lea Michelen Rachelin (ja muidenkin näyttelijöiden) tunteet ovat varmasti hyvin aitoja.

http://www.youtube.com/watch?v=wPOsepbjWCo