Huuugoooo!!!
Kuinka moni muistaa Hugon? Sen aidon ja alkuperäisen television peliohjelman, johon osallistuttiin soittamalla kotoa lankapuhelimella? Ja jossa Hugo laukoi mahtavia onelinereita pelivuoron alkaessa ja loppuessa?
Itselleni Hugo tuli mieleen äkkiarvaamatta töissä yksi päivä työkaverin kommentoidessa jotain hyvin huugomaiseen tapaan. Heti kun alettiin sitä päivitellä, vilkkuikin jo chatti-ikkuna kerroksen toisessa päässä istuvalta työkaverilta, ”puhutteko Hugosta? :)”. Eiköhän kaikki 90-luvun alussa lapsuuttaan eläneet muista Hugon, jota istua tapitettiin monen monta kertaa. Hauskinta tässä näin jälkeenpäin on, että ohjelma oli aivan yhtä viihdyttävä, vaikka sitä ei ikinä päässytkään itse pelaamaan. [ymmärrän ehkä nyt piirun verran paremmin, miksi avokkini katsoo välillä YouTubesta toisten ihmisten pelivideoita tietokonepeleihin liittyen (no, en kyllä silti ymmärrä)]
Kovasti sitä aina mietittiin, että miten sitä itse pelaisi, jos saisi sinne soittaa, ja miten ihan varmasti onnistuisi paremmin kuin muut pelaajat. Kaikista hirveintä oli aina ne pelaajat, joiden puhelimet eivät jostain syystä toimineetkaan pelin kanssa, ja jotka kuolivat aina heti vuoronsa alettua hurjasta yrityksestä huolimatta. Jo kakarana minua häiritsi muiden epäonnistuminen telkkarissa (Idolssissa en pysty hirveästi katsomaan alkukarsintoja).
Otsikko tulee kuitenkin aivan muusta kuin tästä television peliohjelmien aatelista. 15-vuotiaana vietettiin kaverin vanhempien luona (ja heidän kanssaan) juhannusta. Kaverin äiti tajusi meidän käyneen baarikaapilla aika reippaasti, mutta kaverin tuiterissa ollut isi vaan pyysi kaveria sanomaan ’huugooo’. Kaveri sitten ovelasti sanoi ’huuugooo’ vetämällä rajusti henkeä sisään kokoajan. Good times. :D