Ikivihreät: Coupling
Coupling on 2000-luvun alun britti-sitcom, joka kestää katsomista vuodesta toiseen. Sarjan nimi kääntyy yllättävänkin näppärästi Paritellen, joten kerrankin nimen käännöksestä ei ole minullakaan valittamista! Sarjasta tehtiin neljä ’sarjaa’; sarja on brittien vastine jenkkien tuotantokausille, ja sen kesto on yleensä vähintään puolet vähemmän kuin amerikkalaisella vastineellaan. Couplingin jakso määrä neljässä sarjassaan vaihtelee kuuden ja yhdeksän välillä. Koko sarjan voi katsoa siis yllättävänkin nopeasti, varsinkin kun sitcom perinteisesti kestää ilman mainoskatkoja sen n. 20 minuuttia. Ongelmaksi tosin muodostuu se, että Couplingiä tehtiin, siis, yhteensä vain 28 jaksoa, eli suruhan siinä tulee puseroon. Sarjan suosion innoittamana siitä tehtiin jenkkiversio, joka oli totaalinen floppi. Jotkut asiat yksinkertaisesti ovat parempia brittiversiona.
Hyvän brittikomedian ystäville sarjasta on tuttu Sarah Alexander, joka oli hulvattoman hauska Smack the Pony -sketsisarjassa. Ykköselläkin usein pyörinyt sarja näytti Alexanderin koomikon kyvyt, kun taas Coupling-sarjassa hänen hahmonsa Susan on se järkevä, jonka tehtäväksi jää usein reagoiminen muiden älyttömyyksiin (niitä riittää). Sarah Alexander on tuttu myös Green Wing -sarjasta. [mistä britit kehittää näitä mahtavia weirdokomediasarjoja?!?]
Amerikkalaisessa, ja sitä myöten usein myös suomalaisessa, viihdemaailmassa Coupling-sarjan tunnetuin näyttelijä on Jack Davenport, joka tuli tunnetuksi Pirates of the Caribbean -trilogiasta. Hänen hahmonsa James Norrington (Lieutenant, Captain, Commodore, Admiral) yritti liehitellä Kiera Knightley’n hahmoa, ja hän todisti rakkautensa kolmannen elokuvan uhrauksellaan. Näissä elokuvissa Davenportin hahmo oli usein peribrittiläisen kuiva ja tylsä, mutta onneksi hahmossa oli muutakin kuin tämä stereotypia. Viime aikoina Davenportin on voinut bongata muutaman vuoden takaisessa FlashForward -sarjassa, sekä kaksi kautta kestäneessä Smash-sarjassa. Varsinkin Smash-sarjassa hänen hahmomsa oli hyvinkin erilainen, sillä kusipääksi minun on vaikea mieltää ketään Davenportin hahmoista. Coupling-sarjan Steve on myös miehistä se järkevin, vaikka hänessä ruumiillistuukin miehiin usein liitettävät ennakkoluulot seksuaalisesta epävarmuudesta ja yleisestä tavasta mokata usein. Steve on kyllä todella hellyyttävä, ja hänen toivookin onnistuvan. Minulle suurin positiivinen yllätys Jack Davenportin suhteen on ollut ao. Snow Patrolin ’Called Out In The Dark’ -musiikkivideo. Siitä vaan tulee todella hyvälle mielelle! [plus, Jack Davenport is hoooot]
Coupling-sarjan keskiössä on Steven ja Susanin suhde ja siihen tiukasti liittyvät molempien kaverit ja exät. Näitä muita hahmoja on epävarma ja kauneutensa luhistumista neuroottisesti pelkäävä Sally (Susanin bff), ihan pimeä Jane (Steven exä), täysin tyhjäpäinen Jeff, (Steven bff) ja komea mutta hiukan tyhmä naistenmies Patrick (Susanin exä). Nämä neljä hahmoa yleensä tekevät sen kaiken tyhmän, mihin jaksoissa sitten keskitytään. Sarja toimii juurikin tämän kuusikon takia. Näyttelijät sopivat hahmoihinsa loistavasti, ja koko paketti toimii yhdessä hienosti. Tähän väliin varmaan kuuluu sanoa, että ohjelman neljännessa sarjassa Jeff ei ole enää mukana, vaan hänet on korvattu ihan yhtä daijulla Oliverilla. Täsä neljännestä sarjasta ei vaan voi tykätä yhtä paljon kuin muista ohjelman sarjoista, sillä ei se vaan ole sama asia. Ohjelman fanien suhtautuminen on käsittääkseni yhteneväinen oman mielipiteeni kanssa tämän asian suhteen. Mutta mielestäni kolme ensimmäistä sarjaa (eli kautta) on täyttä timanttia!
Brittikomedia yleensäkin on vähemmän sliipattua ja poliittisesti korrektia kuin amerikkalaisen vastineensa, ja sen takia brittikomedia vie helposti mennessään. Coupling-sarjan ensimmäisellä kaudella puhutaan esim. seurustelukumppanista termillä ’unflushable’ (viitaten siihen kun pönttöä vetäessä pökäle ei vaan suostu huuhtoutumaan pois), Patrickiä nimitetään tripodiksi (the size of his junk), hautajaisissa kaikki repeää nauramaan, ja Jeff puolestaan hokee sanaa ’breasts’ suurimman osan yhdestä jaksosta. Sarjan yleisilmekin on vähemmän sliipattua, vaikka yleisesti noudattaakin esim. Frendeistä tuttua kaavaa ’baari olohuoneena’. Ohjelmassa monesti miehet keskittyvät omaan juttuunsa ja naiset omaansa, ja jossain vaiheessa jaksoa nämä kaksi juonikuviota törmäävät. Nippelitietona muistan jostain lukeneeni, että Patrickin näyttelijä valitsi hahmonsa juomaksi Guinnessin, koska sitä ei voi feikata millään omenamehulla tai muulla perinteisellä kikalla, joten hänen hahmonsa juo ihan ehtaa Guinnessia!
Nämä kuvaukseni sarjasta eivät mitenkään tee oikeutta sille, mutta suosittelen sarjaa silti erittäin lämpimästi! Itselläni on sarjasta alkuperäiset brittidvdt. Löysin nämä aikoinaan huuto.net-addiktioni jyllätessä (en siis ollut kuullut sarjasta sitä ennen), mutta joitakin vuosia sitten sarjan kaikki jaksot julkaistiin Suomessakin dvd-boxina. Tällä hetkellä sarjaa näytetään sekä Vitosella (lauantaisin) että Kutosella (sunnuntaisin).