Imatran Antsku
Kun Putous -sarjan uusin kausi alkoi muutama viikko sitten, ihmettelin muutamankin (imatralaisen) tutun ’mie romahan’ -päivityksiä Facobookissa. Kun sitten tarpeeksi näin otsikoita Ilta-Sanomissa uusista sketsihahmoista, päätin katsoa hahmoesittelyt Katsomosta. Ensimmäiset pari Putous -kautta tuli tuijoteltua hyvinkin tiiviisti, ja kahdella viime kerralla olen lähinnä katsonut pätkiä netistä ja seurannut iltapäivälehtien uutisointia varsinkin sketsihahmoista. Pidän sarjan konseptista, ja parhaillaan se on ihan huippu; en vain jostain syystä saa katsottua sen kokonaisia jaksoja nykyään.
Yleisesti olin hiukan pettynyt tämän vuoden sketsihahmoihin, vaikka Riku Niemisen Heikkis-Jamo on varsinkin stailauksessaan ihan mainion realistinen. Suosikikseni nousi Jussi Vatasen Antsku, ja tämä hahmon esittelyä katsoessani tajusin yhtäkkiä, mitä ne kaikki kavereiden statukset tarkoittivatkaan. Pidän Antskusta siksi, koska hän ei ole hahmona kovin päällekäyvä eikä mitenkään in-your-face. Vatasen hahmon rakentaminen on selkeästi tällä kertaa paljon pienemmissä yksityiskohdissa, jotka tekevät hahmosta aidon oloisen, vaikkakin hauskan. Antsku tuntuu olevan jotenkin hellyyttävä mutta samalla tarinoineen hiukan huvittava.
Hauskinta minusta Antskun hahmossa on hänen realistisuutensa. Minulla on yksi ystävä, joka on Imatralta kotoisin, ja jonka imatralaisiin ystäviin tutustuin tämän polttareissa juurikin Imatralla. Tämä Imatralta kotoisin oleva ystäväni, kutsutaan häntä nyt tässä vaikka Maikuksi, on monella tapaa Antskun kaltainen. Hän sanoo ihmisiä ihaniksi, ja hänellä on aina tilaisuuden tullen villasukat jalassa. Hänellä on myös tapana hellyyttävän dramaattisesti kertoa sattumuksistaan, joten Antskun ’mie romahan’ -slogan tuntuu senkin takia niin tutulta. Vaikka ystäväni ei ole täysin samanlainen kuin Antsku, on hänessä samaa lämpöä ja imatralaisuutta, joten assosiaatio on valmis. ’Maikku’, jos joskus päädyt lukemaan blogiani: sie oot ihana! :)