It Gets Better: LGBT-hahmot televisiosarjoissa
Vieraskirjoittajan kynästä: Annemaris
Tänään blogissa vieraskirjoittajana toimin minä: 23-vuotias nainen, Annemaris-nimimerkillä monellekin varmasti tuttu hahmo blogin kommenttiosiosta. Maria pyysi minua vieraskirjoittajaksi, koska olen toinen intohimoinen television harrastaja. Tänään kuitenkin käsittelen aihetta, josta voin kertoa henkilökohtaisesti. Tänään puhutaan homojen näkyvyydestä televisiossa.
Ennen kuin paneudun tilastolukuihin sateenkaaren värisistä tv-ohjelmista, halusin kertoa aiheesta vähän inhimillisemmällä tasolla, omien kokemuksieni kautta. Olen kokenut tv-ohjelmat aina todella tärkeäksi, ja olen niitä tyyppejä, jotka rakentavat identiteettiään samaistumalla fiktiivihahmoihin tv:ssä, elokuvissa ja kirjoissa. Siksi laadinkin aikajanan tv:n homohistoriasta ja omasta elämästäni, sillä koen, että se kuvaa kehityksen suuntaa realistisella tavalla.
The L Word (Kuva: Showtime)
1991 -> Minä synnyn. Amerikassa näytetään ensimmäinen tv-lesbosuudelma L.A Law -sarjassa. Sarjan mainostajat uhkaavat vetää rahansa pois sarjasta.
1999 -> Olen 8-vuotias ja näen ensimmäisen homon telkkarissa. Se on Salatut Elämät -sarjan Kalle Laitela! Seuratessani Kallen matkaa Pihlajakadulla alan ymmärtämään, että vähemmistöillä ei ole helppoa.
2000-luvun alku -> Will & Grace tuo televisioruutuuni kaksi uutta homoa: vakavan Willin ja ”fun gay” Jackin. Sinkkuelämää-Carrien ystävä Stanford on myös uusi tuttavuus.
2006 -> 15-vuotiaana alan seurata sarjoja entistä enemmän. The O.C.:ssa paljastuu Luken isän homosalaisuus, Marissalla on oma lesbokokeilunsa ja L-koodissa näen vihdoin aitoja lesbohahmoja.
2009 -> Olen vihdoin täysi-ikäinen ja televisiossakin alkaa tapahtua. Glee ja Modern Family ovat kauden kuumimmat uutuussarjat, ja ne toivat vähemmistöt kansan eteen komedian avulla. Aika pian homojen näkyvyys prime timessa luo myös enemmän keskustelua vähemmistöistä tavallisen kansankin kesken. Länsimaissa erilaisuus on helpompaa kuin koskaan ennen.
Tätä aikajanaa tutkiessa voimme kaikki varmasti olla tyytyväisiä, että muutosta on tapahtunut!
Glee (Kuva: FOX)
Syksyllä 2014 GLAAD (Gay & Lesbian Alliance Against Defamation) teki tutkimuksen LGBT (lesbian, gay, bisexual, transgender) -hahmojen yleisyydestä prime time –ohjelmissa. Tällä kyseisellä tuotantokaudella LGBT-edustajia hahmoissa oli 3.9% (32 hahmoa 813:sta hahmosta). Ennätysmäärä LGBT-hahmoja tv:ssä oli vuonna 2012, jolloin LGBT -hahmoja oli prime time –ohjelmissa 4.4%.
Tuloksen julkaisun jälkeen media kirjoitti aiheesta innoissaan: ”Kyllä, sinä näet enemmän homoja televisiossa!”
Prime timessa on yli 800 hahmoa, ja vain 32 niistä on LGBT-hahmoja. En pysty löytämään jokaisesta sarjasta hahmoa, johon voin samaistua oman seksuaalisuuteni kanssa. Heterot voivat tehdä niin jokaisen tv-ohjelman parissa. Ei ole yhtäkään homoihin keskittyvää sarjaa, missä ei olisi todella näkyvää heterohahmoa. LGBT-vähemmistö onkin todella syrjitty prime time –maailmassa, ja sen takia en innostu tuloksesta niin paljon kuin amerikkalainen uutismedia.
LGBT-hahmot yleistyvät kuitenkin kaapelikanavilla. Vuonna 2013 LGBT-hahmoja oli 42 (jo nyt enemmän kuin prime timessa), ja vuonna 2014 hahmoja oli jo 64. Kaapelikanavilla selkeästi uskalletaan tarjota erilaista viihdettä katsojilleen, ja siitähän amerikkalainen yleisö on myös valmis maksamaan. Hyvänä esimerkkinä tästä kehityksestä on HBO:n Looking-sarja, jonka 1. kauden päähahmot koostuivat pelkästään homomiehistä. 2. kaudelle päähahmoihin on lisätty myös heteronainen. Sarjan katsojaluvut eivät toki päätä huimaa, mutta kriitikot ovat suhtautuneet sarjaan hyvin positiivisesti.
Salatut elämät (Kuva: MTV Oy)
Kunniamaininnan haluan antaa MTV 3:n Salatut Elämät-sarjalle. Sarjan kirjoittajat toivat vähemmistöt esille jo 90-luvulla, ja tälläkin hetkellä sarjassa on monipuolisesti esillä LGBT-hahmoja. Salkkarit saivat minustakin vakkarikatsojan, kun löysin sarjasta aiheen, joka koskettaa minua.
Tulevaisuudessa toivon ja uskon, että LGBT on vahvasti esillä myös parhaaseen katseluaikaan, eikä minun tarvitse kymmenen vuoden päästä tehdä uutta aikajanaa, missä totean, ettei muutosta ole tapahtunut. Uskon todellakin, että it gets better. Lopuksi haluan muistuttaa, että me kaikki voimme tukea vähemmistöjä televisiossa seuraamalla sarjoja, joissa he ovat esillä.