Katsottua: Lähiöunelmia s01e01
Subilla alkoi viikko sitten maanantaina sarja nimeltään Lähiöunelmia / Suburgatory (yhdistelmä sanoista ’suburb’ ja ’purgatory’). Nimen suomennoskin toimii mielestäni, sillä ironisesti ja vähemmän ironisesti kyseessä on lähiöunelman tavoittelusta. Olen kuullut sarjasta jo pari vuotta, mutta jostain syystä en ole aikaisemmin sille ikinä tarkempaa ajatusta suonut. Aikaisemmin tämä sarja meni minulla siihen epämääräiseen komediasarjajoukkoon, mitkä on kyllä muille suosittuja, mutta joista en ole ikinä oikein itse innostunut (kuten It’s Always Sunny in Philadelphia, Modern Family, Pards and Recreation, Happy Endings). Subin mainonta kuitenkin puri, ja jotenkin tämän sarjan mahdollinen mahtavuus innosti kokeilemaan Katsomosta ensimmäistä jaksoa (eli ajoituskin oli kohdallaan; mikään ei ole paskempaa kuin kokeilla tykätä sarjasta muuten kuin ekan jakson perusteella). Olen jotenkin jo jonkin aikaa ollut uuden komediasuosikin etsinnässä, ja tämän sarjan ensimmäinen jakso oli oikein lupaava!
Sarja nauraa hyväntahtoisesti amerikkalaiselle lähiöelämälle, joka aiheuttaa kaupunkielämään tottuneelle Tessalle varsinaisen kulttuurishokin. Minne hän on oikein joutunutkaan? Uudessa kotikaupungissa kaikki on kummallisen täydellistä. Pihat ovat hoidettuja, ihmiset viimeisen päälle huoliteltuja – ja leikeltyjä. Onko mikään aitoa? (Sub)
Ensimmäisen jakson perusteella huumoria tullaan repimään lähiö’unelman’ pinnallisuudesta: kauneusleikkauksista, laihdutusinnosta, ulkonäön yleisestä ylikorostamisesta, ja myös ihmissuhteiden pinnallisuudesta ja teennäisestä asenteesta yleisestikin. Sarjan isä ja tytär ovat järjen ääniä tässä ohjelmassa, sillä he tuntuvat olevan se normi, jota vasten lähiön ihmisiä peilataan, vaikka ulkoisesti asia onkin juuri päinvastoin. Ensimmäinen jakso antoi kuitenkin jo esimakua, että kaikki pinnalliseen kääritty ei välttämättä ole pelkästään pahasta. Vaikka sarjan jujuna tuntuukin olevan ainoastaan kaupunkilaisuuden ja lähiömäisyyden vastakkainasettelu, pystyy tämä keskeinen aihe mielestäni kantaa sarjaa pidemmällekin. Ainakin kovasti näin toivon! Jenkeissähän sarjasta alkaa pian 3. kausi, joten ainakin jonkin verran katsottavaa on edessä. (tosin sarjan 3. kausi on mid-season kausi, mikä yleensä on lähtölaskenta lopettamiselle)
Erinomaisen mahtavaa oli mielestäni sarjan opetuksellinen näkökulma. Kerroin tänään työkavereillekin ruokatauolla, kuinka opin jopa kaksi uutta englanninkielistä sanaa:
* u-tay-tay = uterus = ’kohtu’
* vagitarian = ’lesbo’
Kielitieteilijän puolikkaana olin tietenkin hyvin innoissani tästä, ja työkaverin mielestä varsinkin tuo jälkimmäinen oli niin huono, että se on melkein jo hyvä. :D
Ei sarja voi olla kovin huono, jos siitä oppii noinkin mahtavia sanoja JA sen pääosassa on Cluelessin Jeremy Sisto. I rest my case.
[Lähiöunelmia Subilla maanantaisin klo 20.00]