Kesäloma = sairasloma = syöpäloma

Kesäisin aina laiskottelen blogin kanssa, ja päädyn selittelemään asiaa täällä ja tekemään puolivillaisia postauksia. Nytkin oli tarkoitus ottaa heinäkuu rennommin sekä työn että huvin (blogin) kannalta, mutta elämä päätti taas toisin.

Käyn säännöllisesti kontrollikuvauksissa aiemman syöpäni takia, ja viikko sitten sain kuulla sen kaikista pahimman: syöpä on tullut takaisin, eikä mitenkään hyvin aikomuksin.

’Laajalle aggressiivisesti levinnyt’ on lausahdus, jonka olisin todellakin mieluiten jättänyt kokonaan kuulematta. Pyysin lääkäriltä suorapuheisuutta, ja sain kuulla tilanteen olevan todella paha.

Muutaman päivän sopeutumisajan jälkeen aloitin eilen lääkityshoidon. Jännittämäni päivä meni hyvin, ja nyt toivon, etteivät sivuoireet iske pahasti, ettei lääkitystä jouduta keskeyttämään.

Paljon on itketty ja naurettu, suunniteltu pahan päivän varalle ja haaveiltu hyvistä hetkistä.

Huomaan olevani kateellinen tuntemattomille ihmisille kadulla, jotka voivat elää elämäänsä, huoletta tai huolien kanssa, mutta joka tapauksessa elää.

Enhän minä vielä ole saanut ’mitään ei ole enää tehtävissä’ -tuomiota, mutta tilanne ei todellakaan näytä hyvältä. Äärimmäisen realismin ja lievän pessimismin kautta koen käsitteleväni asiaa paremmin.

TV-juttujen pariin palaan pian, sillä tv-sarjat ovat mitä parhainta todellisuuspakoa! :)

 

 

 

 

 

Kuva: The Variety Show.