Kuuluvatko herkut olennaisena osana television katseluun?

On perjantai-ilta ja vihdoinkin aikaa pysähtyä arjen touhottamisen jälkeen. Kaukosäädin etsii oman lempitelevisiosarjan, jalat nousevat sohvapöydälle, ja käsi etsiytyy karkkipussille tai herkkukulhoon. Kuulostaako tutulta? Hämmentävää, kyllä, mutta minulle ei!

Älkää käsittäkö väärin: käytän melkeinpä jokaisen mahdollisen blogilta ja yleiseltä säätämiseltä liikenevän ajan televisiosarjojen parissa; juuri sen takia päädyin kirjoittamaan tätä blogiani. Monesti myös puuhaan jotain pientä ja kohtalaisen vähän aivotoimintaa vaativaa television äärellä, ja näin tapahtuu useimmiten silloin, kun katson sarjoja tietokoneeni ruudulta. Useimmiten päivälliset tai muut vastaavat isot ateriat tulee syötyä joko koneen äärellä tai avokin kanssa yhdessä sohvalla sohvapöydän ääressä (kyllä, äiti, tiedän varsin hyvin, mitä mieltä olet tästä). Jos kuitenkin möllötän sohvalla senhetkiseen lempisarjaani uppoutuneena, en välttämättä syö mitään.

Media tykkää luoda mielikuvaa siitä, että ikäiseni nuori nainen ei yksinkertaisesti pysty katsomaan televisiota herkuttelematta, ja vaikka siihen mainostajat kannustavatkin, luodaan sille hirveän  helposti myös syyllistävää mielikuvaa. Joskus jopa luulin herkkujen ja televisiosarjojen erottamatonta liittoa vahvasti liioitelluksi ja markkinavoimien luomaksi, mutta viime vuosina olen pistänyt merkille, että monien kaverien ja tuttujen kohdalla tämä on varsin totta: aivan kuten pienenä ostimme Lauantai-pussit, ostamme nykyään monesti perjantaipussit, kuka karkkihyllyltä ja kuka sipsihyllyltä.

En suinkaan yritä luoda mielikuvaa siitä, että en herkuttele lainkaan television äärellä, tai että en söisi ylipäätään ollenkaan herkkuja. Olen pahemman laatuinen possuttelija, mutta useimmiten mussutan pikaruokaa ja muita isompia herkkuja. Ylipäätäänkin olen enemmän suolaisten herkkujen perään, ja olen vasta viime vuosina oppinut syömään enemmän karkkia vapaaehtoisesti. Olen myös viimeisen parin vuoden aikana löytänyt syvän rakkauden pähkinöihin ja kuivattuihin hedelmiin, joista jälkimmäinen saa avokkini pyörittelemään ajoittain silmiään. Nyt alkuvuodesta olen myös hurahtanut aina ennen halveksimiini omeniin, kun kaupasta löytyi aivan täydellisesti omaan makuhermooni iskevä omenalajike!

Ehkä yritän tässä enemmänkin selittää, että syön herkkuja, jos niitä kodista löytyy jo ennestään, mutta en niitä yleensä varta vasten osta television katsomista varten. Minun mielessäni television katselemiseen sinänsä ja sarjojen katsomiseen erityisesti ei liity olennaisesti herkkujen syöminen. Monesti koen jopa minkä tahansa syömisen häiritsevänä, jos haluan oikeasti keskittyä katsomaani sarjaan! Minulla on aina jokaisella tietyllä hetkellä muutama niin sanottu syömissarja, jonka ääressä syön päivällistä tai kohtuullisen harvinaisesti jäätelöä, mutta ne ovat kategoriassa 'hyviä sarjoja, mutta ei haittaa, vaikka muutama hetki menee ohi mahantäyttämisharhoissa'.

Minulla on nytkin sellainen olo, että minun täytyy jotenkin puolustella sitä, että mieleni ei automaattisesti yhdistä televisiosarjoja ja herkkuja! Herkut voi kyllä toisaalta ymmärtää monella tavalla, ja tämän postauksen kuvituksessa olen yrittänyt näyttää, mitä erilaisia snacksejä voin laskea herkuiksi sille päälle sattuessani. Kuvista puuttuu etenkin rakkaat sipsit ja keksit, joita kyllä puputan aina ohimennen, jos niitä joku meille erehtyy ostamaan. Voisinkin laskea olevani enemmän harvakseen herkuttelija, joka ei jätä koskemattomaksi sukujuhlien kahvipöytää eikä koluamatta omia kaappeja herkkujen toivossa, mutta joka ostaa perinteisiä herkkuja kohtalaisen harvoin ja vielä harvemmin television ääressä nautittaviksi.

Onko television katselemisella ja herkuilla teille erottamaton yhteys? Onko lempikarkkipussisi yksi tärkeä sivuosanäyttelijä lempisarjasi näyttelijäkaartissa, jota ilman kokemus ei yksinkertaisesti ole samanlainen? Vai oletko minuakin ankarampi puristi?

[nyt haluan tietysti lähteä ostamaan jotain kivaa namia]

 

Kuvat: The Variety Show (1. kuvan TV Mix -karkit Cloettalta & 3. kuvan pähkinät ym. Samsungilta)

Kommentit

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Meille on tullut miehen kanssa nyt tavaksi syödä se varsinainen iltapala vasta telkkarin ääressä, siis ihan jotain perusiltapalaa, leipää tms. Kun siitä lasten kanssa nautitusta iltapalasta ei varsinaisesti ehdi...nauttimaan :D

Joskus ennen muinoin söin aika paljon karkkia ja nimenomaan telkkaria katsellessa, sitten karkit jäi mutta tilalle tuli suklaa ja nyt on jäänyt suklaakin (oon edelleen siinä sokerilakossa, hyvä minä!). 

Nuo sun ottamat kuvat on niin herkullisen näköisiä!

 

Maria Hakkala

Kiitos! :) On kyllä hyvä idea syödä telkkarin ääressä se, mitä tulis syötyä joka tapauksessa; varsinkin jos tykkää syödä jotain telkkaria katsoessa! Tsemppiä sokerilakkoon, vaikka aika kärvistelevältä vaikutit viimeks! :D

Maria Hakkala

Mä oon myös siitä hassu, etten tykkää hirveesti syödä leffassakaan! Jos pitää valita ni syön ennemmin telkkarin ääressä, koska leffassa oon vuosien saatossa aivan liian monta kertaa vetäny ne perinteiset poppari-/karkkiähkyt. :)

Nāiádes
Naiádes

Hih, meillä on just toisinpäin! Päivällisen tai iltapalan aikana on yleensä enemmänkin sääntö tai poikkeus, että toinen kysyy: "Pitäskö katsoo vaikka Criminal Mindsia?" Enemmänkin suklaan, pähkinöiden tai muun syöminen tapahtuu pelaamisen äärellä.

Maria Hakkala

Heh, meillä toimii ylimääräisten herkkujen (kuten esim. joulusuklaiden) hävittäminen siten, että laitan niitä kulhoon ja vien avokin pöydälle, kun hän pelaa. Kaikki menee, siis aivan kaikki. Kätevää. :D

Annemaris

Jos mä saisin valita, söisin kaikki ruuat jonkun hyvän leffan tai tv-ohjelman parissa.. Jouluruoka ois napannut enemmän jos ois saanut rauhassa tuijotella Netflixiä :D Oon ehkä vähän tämmönen erakko, jolle kelpaa alone time all day every day. Alone time ruuan ja Netflixin parissa.... ei hele ja mä ihmettelen miks oon sinkku............

Mutta karkit yms herkut ei kuulu sinäänsä sarjojen katsomiseen. Herkkujen ylikulutus onnistuu kyllä ilman Netflixiäkin :D Tosin viime aikoina tähän on tullut muutos, koska oon dieetillä. Oon nyt tän dieetin aikana koittanut istua ruokapöydän ääressä aina syödessäni ja oon vaan kerran vetäny ruuat tv:n äärellä. Pitäis kyl erottaa asiat toisistaan et vois nauttia molemmista täysillä.

Nämä sun karkkiyhteistyökuviot on ollu kyl kova pala, ku on koittanu ite vähentää :D Kyllä se tästä!

Maria Hakkala

Mä viihdyn kans vallan mainiosti yksinäni, ja avokin kanssakin hengataan kotona usein yhdessä erillään. :) 

Tää postaus sai innoituksensa yhteistyöpostauksesta, mutta sekoitan iloisesti tässä postauksessa firmoja ja merkkejä! Täytyy sanoa, että varsinkin tuo TV Mix -yhteistyö on välillä laittanut itsehillinnän koville, koska heikkouteni on monesti juurikin ne kotona ilman ilmeistä tarkoitusta roikkuvat herkut... :D

Hanna K
Sunday Blondie

Luovuin jo vuosia sitten irtokarkeista, sillä ajatus keinotekoisista makeutusaineista alkoi tökkiä. Sen jälkeen on tullut syötyä kovin vähän muutenkaan karkkia – nykyään pidän ainoastaan suklaasta.

Kotona elokuvaa katsellessa valitsen aina mieluiten tuoreet hedelmät: vesimeloni, viinirypäleet ja omenat ovat lempileffaherkkujani. Elokuvateatteriin menen nykyään tyhjin käsin, sillä en halua rapistella papereita filmin aikana, vaan keskittyä olennaiseen, eli itse elokuvaan.

Leffa- ja tv-herkuttelun sijaan tykkään käydä viikonloppuisin kahvilla ajan kanssa, lukea lehtiä tai kirjaa ja ottaa pienen makean teen kanssa! :--)

 

Maria Hakkala

Kahvilaherkuttelu on kyllä mahtavaa! :) Mulle herkuttelu on monesti juurikin tollasten pienien dekadenttien juttujen tekemistä, ja itse asiassa myös hedelmät menee tähän kategoriaan, jos ne jaksaa väkertää kivoiksi paloiks. :)

Mä en kertakaikkiaan voi syödä mitään, kun katson telkkaria. Mua häiritsee oman mussutukseni äänet niin, että en pysty kunnolla seuraamaan ohjelmaa. Viimeksi yritin syödä omenaa, kun katsoin Ruova Ministeriä. Täytyi jättää omena kesken! :)

Maria Hakkala

Mä siedän kyllä oman mussutuksen äänet, mutta annas olla, jos vieressä joku toinen herkuttelee äänekkäästi! :D

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Mulla on oikein ongelma tv:n seurassa syöpöttelyn suhteen. Aina ois pakko olla jotain herkkuja tv:tä katsellessa. Usein ratkaisen tilanteen syömällä purkkaa, toimii hyvänä huijauksena. :D Mutta liian usein, etenkin kun katsellaan tv:tä yhdessä miehen kanssa, meillä on jotain herkkujakin seurana. Hmph. Pitäisi irrottautua tavasta kokonaan...

Maria Hakkala

Varmasti on vaikeeta muuttaa tapoja, jos yhden aktiviteetin liittää mielessään aina toiseen! Vähemmän intensiivisten ohjelmien kanssa vois vaikka kokeilla puuhata jotain muuta samalla, kuten jalkakylpy tai kynsien lakkaaminen. :)

Kommentoi