Minun jouluni!
MInä ja veljeni lapset joululahjoja jakamassa
Minun jouluni on jo vuosikymmenen ajan jakaantunut Turun ja kotipaikkakuntani välille, eikä tämäkään joulu ollut poikkeus! Ennen joulua treffasimme Turussa avokin isää sekä isosiskoa perheineen, ja jouluaattona kahvittelimme avokin äidin luona lähiseudulla, ja joulun jälkeen näimme avokin pikkusiskoa myöskin. Jouluaaton juhlimme suurimmaksi osaksi kahdestaan, rentoutuen ennen minun lapsuudenkotini tohinaa. Söimme hienon joulutortilla-aterian, avasimme tutuilta kertyneet muutamat pikkupaketit sekä puuhasimme kaikkea jouluista. Oikeastaan avokki rentoutui television ääressä, ja minä olin viisaasti jättänyt tarkoituksella perheeni kaikkien pakettien paketoinnin jouluaattoiltaan. Ai, miten niin joulupaperi loppui kesken? Ja rakastamani tarrarullakin loppui heti alkuunsa? Avokki loi omalaatuista joulutunnelmaa katsellessaan Fight Club -leffaa!
Sydänhän siinä suli, kun veljeni pikkupoika intoutui tanssahtelemaan iloinen virne kasvoillaan
Joulupäivänä suuntasimme heti aamusta ysitielle, ja puolen päivän jälkeen saavuimme keskelle ihanan ’pittoreskiä maalaismaisemaa’ (erään tuttuni määritelmä kotipaikkakunnastani), jossa jouluvalmistelut olivat jo hyvällä mallilla. Vanhempani sekä pikkuveljeni lykkäsivät myös omaa jouluaan päivällä, ja näin meistä kaikista tuntui saaneemme kaksi joulua samassa! Isoveljeni perhe oli jo todellakin juhlinut aattona yhden joulun toisien isovanhempien luona, ja heti heidän saapuessa puhuttiinkin paljon joulupukista ja tämän jännittävyydestä.
Tämä kuva kertoo jotain kauhunhetkestäni, kun tajusin avokkini todennäköisesti saavan minua enemmän joululahjoja…
Meillä joulut etenevät yleensä aina saman kaavan mukaan, ja olen parhaani mukaan yrittänyt iskostaa nämä tavat myös avokkiini. Voi, sitä kauhistelun määrää (minulta) sekä silmien pyörittelyä (avokilta), kun avokki pakotti minut aattona liikkeelle joulurauhan julistamisen jälkeen! Joulupäivänä vanhempieni luona söimme iltapäivällä rauhassa, ja pienen rötväilyn jälkeen olikin yhtäkkiä aika hakea lahjat esiin. Koska pukki oli käynyt jo edellisenä päivänä, höpötettiin lapsille perinteiset ”pukki toi teidän lahjoja meille” -jutut, jotka tuntuvat käyvän vuosi vuodelta ontuvimmiksi. Ilman pukkia pystyimme myös valitsemaan lahjoja varten lapsille otollisimman hetken, kun väsymys ei vielä ollut ottanut valtaa. Ja voi sitä touhottamisen määrää! Veljeni lapset (poika 1v 11kk ja tyttö 4v 1kk) jaksoivat keskittyä lahjoihin odotettavasti, eli pienempi päivänsäteemme touhotti paikasta toiseen lahjoista vähät välittämättä ja nostaen porun ainoastaan, jos mummin syli ei ollutkaan hänelle vapaa, ja isompi touhutyttömme jakoi ahkerasti lahjoja ja meinasi järjestelmällisyydessään avata myös veljensä lahjat!
Minun paketeista paljastui muun muassa Marian Keyesin uutuuskirja ja Taylor Swiftin uusin levy sekä suklaata, sukkia, lakanoita, astioita ja erilaisia kempparituotteita! Yksi lempilahjoistani muille oli vanhemmilleni ostamani SuomiLOVE-konserttiliput, jotka kirvoittivat heti ankarat ristikuulustelut vanhemmiltani, jotka pelkäsivät minun ilmoittaneen heidät konsertin kappaletarinoihin (en ollut, vaikka sitä kovasti harkitsinkin!). Meillä onnistui kohtalaisen hyvin tänä vuonna sovittu pienempien lahjojen tavoite, sillä kaikilla meillä on jotain isoa säästöprojektia menossa, eikä niistä vähäisimpänä minun ja avokin tulevat häät. Joka vuosi muistan arvostaa tätä meidän perheen perinnettä kokoontua yhteen, ja useampi meistä sanoikin sen tänä vuonna jopa ääneen joulupäivän tuoksinnassa!
Minä ja pikkuveljeni ryntäsimme juuri ennen jouluateriaa ottamaan muutaman todella edustavan kuvan :D
Tapaninpäivänä yllätimme 11-vuotiaan serkkuni uudella tietokoneella, joka koottiin yllättävän pienin kustannuksin avokkini ammattitaidolla. Idea tähän projektiin lähti serkkupoikani innostuneesta parituntisesta selityksestä siitä, miten hän pelaa demoja ja tekee itse pelivideoita ja puuhaa kaikkea pelimaailmaan liittyvää mutta miten ikivanhan läppärin teho ei riitä juuri mihinkään näistä aktiviteeteistä hyvin. Avokkini on pelannut pienestä pitäen, joten ainakin minulla muhi taustalla avokkini kaltaisen pikkupojan ilahduttaminen ja pelaamisessa tukeminen!
Lauantaina lähdimme koko perheen voimin Tampereelle, jossa perheen miehet huvittivat itseään shoppailemalla minun ja äitini suunnatessa Morsiusgalleriaan elämäni ensimmäiseen hääpukusovitukseen. Onnistuin todennäköisesti pettämään kaasoni pahemman kerran, sillä lopputuloksena meillä oli kahden tunnin session jälkeen alennuksesta löytynyt mahtava hääpuku boleroineen ja huiveineen. Hupsista! <3
Minun jouluni oli ihana; toivottavasti teidänkin! :)
Kuvat 1-3: Otto Salmijärvi