My Watch List: Downton Abbey
Jos seuraa viihdemaailmaa, ei ole moneen vuoteen voinut olla välttymättä Downton Abbey:n voittokulusta. Itse kuulin sarjasta jo monta vuotta sitten, ja se on alusta asti kytenyt takaraivossani ’sitten joskus’ -sarjana. Kolmisen vuotta sitten istuin luennolla kuuntelemassa, kuinka vanha englantilainen herrasmiesprofessori kertoi katsovansa sarjaa kotona amerikkalaisen akateemikkovaimonsa kanssa, ja tämä oli viimeistään sellainen seal of approval, että tiesin, etten pystyisi sarjaa enää kovin kauaa välttelemään. Sitten tuli elämä, muut sarjat, tämä blogi, ja Downton Abbey jäi paitsioon. Kesällä kuitenkin sorruin tilaamaan sarjan kaksi ensimmäistä tuotantokautta (series 1 & 2) CDON.comista, ja viikko sitten koitti se hetki, kun tajusin haluavani laittaa sarjan pyörimään. Olen hyvin tunnelähtöinen sarjojen katsoja, ja tämän sarjan kohdalla vain kesti yllättävän kauan oikean fiiliksen löytymiseen.
Downton Abbey seuraa englantilaisen arvokartanon elämää sekä arvovaltaisen Granthamin perheen että heidän palvelijoidensa näkökulmasta. Sarja lähtee liikkeelle vuodesta 1912, ja heti ensimmäisistä kohtauksista lähtien katsojalle käy selväksi, että sarjan tapahtumat sidotaan hyvin tiiviisti myllertävän maailman oikeisiin tapahtumiin. Ensimmäisen kauden ekstroissa sarjan luoja Julian Fellowes (Gosford Park, The Young Victoria) selittää aikakauden kiinnostusta sen merkittävyydellä englantilaisessa luokkajaossa; ensimmäisen maailmansodan mukanaan tuomat muutokset vaikuttavat kaikkiin keittiöpiioista lordeihin, eikä sodan loputtua pystytä niin vain palaamaan entiseen menoon. Sarjan hahmot on luotu hyvin, joten esimerkiksi heidän muutoshalukkuutensa vaihtelevat asteittain äärimmäisestä negatiivisuudesta innokkaaseen heittäytymiseen. Toisin kuin monissa muissa televisiosarjoissa, nykyaikaisissa tai pukudraamoissa, Downton Abbey liikkuu ajassa kohtuullisen nopeasti, joten mainintoihin vuosiluvuista ja tapahtumista kannattaa kiinnittää erityistä huomiota sarjaa seuratessa. Tuotantokausissa on 7-8 jaksoa; ensimmäisellä kaudella käsitellään vuodet 1912-1914 ja toisella kaudella 1914-1919; välillä tarvitsee oikein pysähtyä ja miettiä esimerkiksi hahmojen ikiä osatakseen suhteuttaa heidän ajatuksiaan ja tekojaan.
Sanomattakin on selvää, että pidän Downton Abbey:stä! Olin muistaakseni koukussa jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen, mikä ei kyllä todellakaan yllättänyt minua tai avokkiani. Pukudraamat ovat aina kuuluneet suosikkeihini, ja rakkauteni esimerkiksi Jane Austenin teoksiin ulottui myös opintoihini yliopistolla. Hahmot ovat sopivan rakastettavia ja vihattavia, eikä minua edes hirveästi haittaa, että osa tapahtumista on lajityyppiä osaaville välillä aika selviä etukäteen. Uudet hahmot ja tapahtumat sekoittavat soppaa sopivin väliajoin, vaikka huomaan välillä toivovani, että ne sotaa edeltävät huolettomat vuodet voisivat jatkua sarjassa loputtomiin; minulle riittäisi ihan vain katsella palvelijoiden ja perheen omaa ja keskinäistä kanssakäymistä ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä.
Nyt mietimme äitini kanssa, että josko tilaisimme sarjan kolmannenkin tuotantokauden, ja kyllä se neljäskin pitäisi katsoa sitten saman tien! Yle TV1:llä on pyörinyt koko kesän sarjan uusinnat alusta asti huipentuen viidennen tuotantokauden alkuun lokakuun lopulla. Viides kausi alkaa Briteissä ITV:llä 21.9. ja Yhdysvalloissa PBS:llä vasta 4.1.2015, joten Yle on tässä erittäin hyvässä esitysajassa. En ole pystynyt välttymään erilaisilta isoilta juonipaljastuksilta tässä vuosien saatossa pyöriessäni erilaisilla viihdesivustoilla, mutta ei se minua haittaa: näin hyvin tehdyssä sarjassa eivät ole tärkeintä shokeeraavat skandaalit ja kauhistuttavat kuolemat, vaan se kaikki muu siinä ympärillä: hahmot, paikat ja tunteet.
Oletko sinä katsonut Downton Abbey -sarjaa?