My Watch List: Lunastettuja lupauksia
Pitkästä aikaa tuli sellainen olo, että voisin kirjoitella viime aikoina omalle ruudulleni päätyneistä sarjoista! Alkuvuodestahan kirjoitin säännöllisemmin oman katselulistani sisällöstä, mutta keväällä tuli sellainen olo, etten oikeasti ehdi katsomaan läheskään aina tarpeeksi jaksoja. Listauksen kirjoittamisesta tuli pakkopullaa, joten sen jätin pois, kunnes nyt iski jälleen inspiraatio!
Muistatteko, kun kesän korvalla tein listaa kesäsarjoista, jotka uhosin katsoa kokonaisuudessaan kesän aikana? Loppujen lopuksihan kesälomani meni aika lailla kaikkialla muualla kuin sarjojen parissa, niin kuin sen kai kuuluisikin, mutta minua tämä lopputulos hämmensi! Tein kuitenkin pienen parannuksen viime kuussa sairaslomalla, kun sain viimeinkin katsottua HBO Nordicilta Friday Night Lights -sarjan ensimmäisen jakson. Tiesin saman tien, että tykkäisin sarjasta aivan mielettömästi, enkä ole ainakaan vielä toistaiseksi joutunut muuttamaan mielipidettäni. Hiukan kyllä ärsytti alussa sarjan vapaalla kädellä toteutettu kuvaustyyli, jota normaalisti vihaan with burning passion mutta jota olen nyt oppinut sietämään. Sarjasta tulee semmoinen lämmin fiilis, kuten yleensä aina, kun puhutaan pienestä amerikkalaiskaupungista, jossa on hyvä yhteishenki (Gilmore Girls), ja vihdoinkin alan ymmärtämään, mistä muutamat tästä sarjasta pinnalle ponnistaneet näyttelijät ovat saaneet rajattomalta tuntuvan kansansuosionsa. Viime viikkoina olen myös huomannut, että tähän sarjaan viitataan populaarikulttuurissa kohtalaisen paljon, ja sarjan näyttelijöiden kohdalla tämä sarja mainitaan edelleenkin oikeastaan joka kerta. Nyt olen ehtinyt katsoa ensimmäistä kautta jo yli puolen välin, ja nautin rauhassa sarjaan syventymisestä, ilman kiirettä esittämisaikataulun suhteen!
Samaisessa kesäsarjalistauksessa kysyin teiltä lukijoilta, että mihin sarjaan minun pitäisi ehdottomasti tutustua, ja ennalta-arvattavasti minulle heti ehdotettiin täällä blogissa aikaisemminkin kummitellutta Modern Family -sarjaa. Pienien selittelyjen jälkeen lupasin yrittää, mutta en kyllä tuota lupausta kovin tosissani tai ainakaan hirveän nopealla aikataululla toteutettavaksi antanut! Nyt syksyn aikana olen kuitenkin onnistunut lunastamaan tämänkin lupauksen, sillä Modern Family:ä on nyt vyön alla jo seitsemän jakson verran! Kaikki alkoi pikkuveljeni syyslomavierailusta, jonka aikana hän laittoi Netflixistä pyörimään useaankin otteeseen sarjan jaksoja. Istuin muutaman kerran hänen seuraan katsomaan toisen kauden jaksoja, ja yllätyksekseni huomasin istuvani sohvalla ihan tyytyväisenä muutamankin jakson ajan. Hämmentävää!
En oikeasti uskonut tykästyväni sarjaan, mutta niin vain kävi! Olenkin pitkällisen analyysin tuloksena päätellyt, että sarjaan tykästymiseni vastoin ennakko-odotuksia johtui nimenomaan toisen kauden umpimähkään katsotuista jaksoista. Olen aikaisemmin yrittänyt sarjaan tutustumista ihan ensimmäisen kauden ensimmäisestä jaksosta, eikä se ole kerta kaikkiaan iskenyt. Nyt kuitenkin onnistuin pääsemään alkukankeuksien ohi, kun olin jo tykästynyt sarjan kohellukseen toisen kauden helpommin lähestyttävissä jaksoissa. Annankin tässä kokemuksen syvällä rintaäänellä neuvon muillekin suositeltujen sarjojen katsomisen kanssa kamppaileville: vastoin kaikkia neuvoja, aloita katsominen keskeltä, ja katso vaikka joku tosifanin suosittelema jakso; et varsinaisesti pilaa juonta itsellesi, ja tutustut hahmoihin silloin, kun näyttelijät ja käsikirjoittajat ovat paremmin muotoutuneet toimivaksi kokonaisuudeksi! Vieläkin katson Philin kohellusta puoliksi suljettujen silmien ja käsillä peitettyjen korvien kanssa, mutta huomaan yhtä usein pohtivani itseäni hypoteettisena äitinä ja vastuullisena säheltäjänä ruudun esimerkeille nauraessani!
Kirjoittaessani heinäkuussa Hakekaa kätilö! -sarjan uusintakierroksesta Yle Areenassa, en oikeasti ajatellut itse eksyväni sarjan pariin, sillä period drama -sarjoja jaksaa vain rajallisen määrän kerrallaan, enkä ajatellut haluavani katsoa tätä sarjaa vielä pitkään aikaan, jos koskaan. Sairaslomallani annoin myöten myös tälle sarjalle, kun laitoin Netflixin laulamaan jaksosta toiseen. Lyhyiden kausien brittidraamana Netflixin tarjoamat kaksi ensimmäistä tuotantokautta jouluspesiaaleineen oli nopeasti katsottu, ja nyt olenkin alkanut seuraamaan kolmannen kauden uusintoja Yleltä. Useimmiten katson sarjaa Areenan puolelta, sillä televisiosta Hakekaa kätilö! (eng. Call the Midwife) tulee perjantai-iltaisin, ja silloin yleensä istun koneella kirjoittamassa viikonlopun postauksia (luuliko teistä joku oikeasti, että minulla olisi kunnollinen sosiaalinen elämä?!). Tykästyin sarjaan hyvin nopeasti, sillä se on mutkaton ja helposti lähestyttävä ja very likeable. Mainitsin avokillenikin sarjasta intoillessani, että kaikesta synnytyksiin liittyvästä tohinasta huolimatta sarjan tahti on rauhallinen eikä se ole täynnä tarkoituksenhakuista dramatiikkaa. Sarja on myös elämänmakuinen, eikä mikään ihme, kun taustalla on oikean kätilön muistelmat. Onneksi sarjaa on tulossa lisää, ja tuntuvat brititkin ottaneen tämän sarjan omakseen!
En ole varma, saisinko tällaista kuvakaappausta julkaista täällä blogissa, mutta teen tämän ihan täysin journalistisista syistä demonstroidakseni, että olen myös katsonut viime aikoina Sons of Anarchy:ä. Täytyy myöntää, että tuossa pari tuntia sitten syödessäni tässä koneen ääressä kalapuikkoja ja muusia meinasi mennä ruoat ihan väärään kurkkuun, kun tuo yllä oleva kohtaus alkoi. Viidennellä kaudella on positiivisesti yllättänyt eräs uusi sivuosahahmo, jonka olin ennakkotietojen mukaan arvioinut aivan väärin, ja joka piristää joka kertaa ruutuun ilmestyessään. Yritän kovasti saada katsottua tätä sarjaa pikapikaa, sillä paraikaa Yhdysvalloissa pyörii sarjan viimeinen kausi, ja joulukuussa nähdään sarjan vihoviimeinen jakso! Viimeisen kauden tiimoilta sarjan tekijät ovat luonnollisesti järjestäneet faneille vaikka mitä kivaa, joten haluan myös päästä käsiksi niihin herkkuihin. Siis, siihen ekstramateriaaliin.
Kuva: Hero
Kun uusi televisiokanava Hero aloitti viime viikolla, yleisen innostuksen lisäksi oma mielenkiintoni kohdistui sarjoista eniten Happy Endings -komediaan, joka on kummitellut viihdemediatietoisuudessani koko sen elinajan. En millään jaksanut keskittyä olemaan television ääressä viime viikolla (en ma-to enkä lauantaina), joten harmittelin vähän itsekseni sarjan missaamista. Muutama päivä sitten bongasin kuitenkin Facebookissa Heron statuspäivityksessä tiedon siitä, että Happy Endings on tullut myös Ruutu.fi -palveluun katsottavaksi! Jee! Olen nyt katsonut sarjasta kolme ensimmäistä jaksoa, ja aion ehdottomasti katsoa sarjaa lisääkin. Lempihahmoni toistaiseksi on Jane, neuroottinen päällepäsmäri, joka jaksaa naurattaa kommenteillaan. Lisäksi olen viettänyt nämä kolme jaksoa ihmetellen Elisha Cuthbertin (24) kauneutta. Tiesitkö muuten, että tämän sarjan takia New Girl -sarjassa Coachin hahmo oli vain pilottijaksossa ensimmäisellä kaudella? Damon Wayans, Jr. palasi takaisin Happy Endings:in pariin, kun selvisi sarjan saavan myös toisen kauden. Sittemmin, kun Happy Endings lopetettiin, Wayans palasi New Girl:iin!
Kaikkea muutakin pientä sälää on viime kuukausina tullut katsottua, mutta tässä on esiteltynä ne suurimmat intohimon kohteet! To-do -listallani on lisää Syke:ttä ja Valtiatar:ta, ja haluaisin kovasti tutustua moneen uuteen sarjaan, joita muuten alkaa lähiaikoina aika kiitettävä määrä Suomessakin. Melkeinpä viikoittain mietin sortumista eli Downton Abbey -lisäkausien tilaamista CDON.comista, mutta ainakin toistaiseksi olen onnistunut pidättäytymään tästä. Pian alkavat kaiken maailman joulutarjoukset, joten joutunen aikamoiseen kiusaukseen…
Mitä sinä olet katsonut viime aikoina? Jotakin samaa kuin minä? :)