Orphan Black: klooneja, pahiksia ja laatudraamaa
Kirjoitin Orphan Black:stä ensimmäisen kerran jo viime vuoden marraskuussa, kun Yle Areena otti valikoimaansa koko ensimmäisen kauden tästä uudesta BBC American hitistä. Sain kuitenkin aikaiseksi vasta nyt keväällä katsoa sarjan ensimmäisen kauden itse, ja siitä muodostui alusta asti parisuhdesarja minulle ja avokilleni. Sci-fi ei ole minulle genrenä totaalisen tuntematon juurikin avokkini vaikutuksesta, joten oli luonnollista katsastaa tämä kehuttu sarja yhdessä. Sci-fi -määritelmän ei kannata kuitenkaan antaa hämätä tai pelotella liikaa; kyseessä on laadukas draamasarja, jossa vain sattuu olemaan hiukan todellisuudesta poikkeavaa sisältöä. Science fictionin virallinen määritelmä omasta hyllystäni löytyvässä Oxford Advanced Learner’s Dictionary (2000) -sanakirjassa
science fiction (also informal sci-fi) noun [U] a type of book, film/movie etc. that is based on imagined scientific discoveries of the future, and often deals with space travel and life on other planets
alleviivaa alkuosassaan juuri Orphan Black:n kytköksen termiin: tiede ja tulevaisuus. Sci-fiin ei aina välttämättä liity millään tavalla avaruus ja alienit, ja nämä genren yleistykset usein pelottavat pois potentiaalisia uusia katsojia ennakkoluulojen vuoksi. Keep an open mind!
//www.youtube.com/embed/do_BCA-vR9E” width=”640″>
Video: BBC America – Orphan Black Season 1 trailer
Yllä oleva sarjan ensimmäisen kauden traileri kertoo sarjan premissin hyvin: nähdessään itsensä näköisen naisen tekevän itsemurhan juna-asemalla Sarah Manning varastaa tämän identiteetin ja törmää samalla suureen salaliittoon itsestään osana laittomaa kloonauskokeilua. Kuulostaa aika kaukaa haetulta, mutta yksi sarjan vahvuuksista on nimenomaan sen uskottavuus ja se, kuinka todelliselta se vaikuttaa kaiken sci-fi -henkisen sisällön keskellä. Sarjan uskottavuuteen vaikuttaa suuresti myös näkökulma: Orphan Black kuvataan suurimmaksi osaksi, ainakin ensimmäisellä kaudella, Sarah Manningin kautta, vaikka muitakin klooneja tulee leikkiin mukaan suhteellisen nopeasti. Sarah on hahmona hyvin realistinen ja luonteeltaan epäileväinen katujen ja sijaiskotijärjestelmän kasvatti, joten hänen reaktionsa sarjan tapahtumiin peilaavat katsojan reaktioita, ja katsoja pystyy hyvin samaistumaan Sarahin hämmennykseen oman elämänsä käänteitten suhteen.
Heti sarjan alussa Sarahille paljastuu, että on olemassa toinenkin ihminen, joka näyttää samalta kuin hän. Ensimmäisessä neljässä jaksossa Sarah tapaa yhden uuden kloonin per jakso, jonka jälkeen päästään paremmin tarkastelemaan kloonien alkuperää ja tarkoitusta. Kloonit ovat todellakin omia persooniaan, ja, kuten sarjassa suoraan huomautetaankin, tarkastellaan kloonien elämää ja persoonia jo klassisen ”Nature vs. Nurture” -dilemman valossa. Kloonien näytetään olevan erilaisia puhetyyliensä ja aksenttiensa kautta, pukeutumisensa, mielenkiinnon kohteidensa ja jopa seksuaalisen käyttäytymisensä kautta. Kasvatuksen ja geeniperimän osuuden määrittelemistä ihmisen luonteenpiirteissä hankaloittaa sarjassa kloonaamisen osuus; käy ilmi, että geneettisesti kaikilla klooneilla ei asiat ole ihan kohdallaan, ja sarjassa annetaan ymmärtää, että osa hahmojen ominaisuuksista saattaa johtua suoraan heidän kloonamisestaan ja sen onnistumisen tasosta.
Video: BBC America – ”Clones on Clones”
On mahdotonta kirjoittaa Orphan Black -sarjasta hehkuttamatta Tatiana Maslanyn äärettömän mahtavaa roolisuoritusta kaikkina klooneina. Myönnän, että alkuun ja osittain myös myöhemminkin sarjaa katsoessa yritin kovasti keskittyä seuraamaan kloonien keskinäistä kanssakäymistä nimenomaan trikkikuvaamisen näkökulmasta, jotta voisin huomauttaa, kuinka epätodellista yhden ihmisen näyttelemä ryhmä todellisuudessa on. Bongaamista kesti aina vain hetki kerrallaan, sillä Maslanyn näyttelijän kyvyt ja sarjan taidokas kuvaaminen saa katsojan helposti unohtamaan kyseessä todella olevan vain yhden näyttelijän. Ei mikään ihme, että kriitikot hehkuttavat Maslanya, vaikka kaikki suuremmat palkintogaalat eivät välttämättä sarjaa tai sen päätähteä huomioikaan.
Yllä olevassa videossa Orphan Black:n tekijät ja päätähti kertovat, kuinka he pystyvät kuvaamaan klooneja samoissa kohtauksissa ja vieläpä näyttäen ruudussa samaan aikaan useamman kloonin kasvot. Maslany kertoo videolla, kuinka tärkeää yhteistyö hänen oman sijaisnäyttelijänsä kanssa on, ja onkin mielenkiintoista kuulla tällaisesta tärkeästä osuudesta suositun sarjan tekemisessä.
Kloonit ovat, siis, kaikki erilaisia, ja väkisinkin osa heistä muotoutuu suosikeiksi sarjaa katsoessa. Itse tykkään ehdottomasti eniten takakireästä lähiökotirouva-Alisonista, joka on ehdottomasti hulvattomimmillaan vetäessään kännit naapuruston nyyttäreillä ja esittäessään Sarahiä tämän Kira-tyttärelle. Alison on myös kaikista eniten huolissaan kulissien pitämisestä, mutta kun ne alkavat kaatua ryminällä, lähtee Alisonillakin homma ihan täysin käsistä. Alison ei myöskään tunne järjettömän suurta selittämätöntä yhteyttä klooneihinsa, vaan suurimman yhteyden sarjassa hän tuntuu löytävän Sarahin kasvattiveljen Felixin kanssa. Sarahin löytäessä klooninsa on heillä ryhmänä käynnissä selvitystyö alkuperänsä suhteen, ja jokaisella heistä on siinä rooli, mitkä pitkälti noudattelevat hahmojen muitakin luonteenpiirteitä.
Kloonien ulkopuolella suosikkihahmoni sarjassa on ehdottomasti Felix. Sarahin kasvattiveli Englannista on vaihtoehtoinen melkein jokaisella mahdollisella tavalla, mutta hän on äärettömän lojaali Sarahille omalla erikoisella tavallaan. Välillisesti hän tuntuu adoptoivan myös muut kloonit sisarikseen, vaikka osin se tuntuu tapahtuvan vain rakkaudesta Sarahia kohtaan. Felix esitetään osittain stereotyyppisen yliseksuaalisena ja räikeänä homona, mutta hänen suurin hauskuutensa näytetään hänen ilmiömäisenä ajoituksena sarkastisten kommenttien suhteen. Hän on alunperin englantilainen kuten Sarahkin, joten hän on jo pelkän aksenttinsa puolesta Sarahin ankkuri kaiken amerikkalaisuuden ja oudon tieteen keskellä. Alla olevassa videossa on Felixin parhaita one-linereita ensimmäiseltä kaudelta, ja niitä kyllä riittää muutenkin!
Voisi luulla, että Orphan Black:n kaltainen sarja nojaisi kokonaan sen päätähden Maslanyn harteilla, mutta sarjan muut hahmot toimivat myös. Sarjan alussa itsemurhan tehneen Beth-kloonin poikaystävä Paul täyttää oikein mukavasti hottiksen miestähden roolin, eikä hahmon semi-pahis / armeijataustakaan haittaa ollenkaan. Bethin etsiväpari Art edustaa normaalin ihmisen näkökulmaa sarjassa kaiken sci-fi -häslingin keskellä, ja hänen kaksijakoisuuteensa on helppo samaistua. Pidän myös Sarahin kasvattiäitiä esittävästä Maria Doyle Kennedystä, joka ihastutti aikoinaan The Tudors -sarjan ensimmäisenä kuningattarena.
Sarjan toinen kausi on paraikaa käynnissä Yhdysvalloissa, ja tämän kymmenjaksoisen kakkoskauden finaali esitetään ensi viikolla. Toisella kaudella on odotettavissa lisää klooneja sekä vähän muista tämän hetken suosituista sarjoista tuttua mieskuumuutta. Odotettavissa on myös Suits:sta tutun Patrick J. Adamsin vierailu sarjassa hänen oman sarjafaniutensa ansiosta!
Orphan Black:iä voi seurata Suomessa usealla eri tavalla:
- Netflix, 1. kausi kokonaisuudessaan saatavilla
- HBO Nordic, 1. kausi kokonaisuudessaan saatavilla
- Ma 23.6. alkaen Yle Fem näyttää 1. kauden uusintana; ensiesityksen jälkeen jokainen jakso ilmestyy katsottavaksi viikoksi Yle Areenaan.
Voisin kuvitella, että tuo pian Yhdysvalloissa loppuva 2. kausi ilmestyy kohtuullisella vauhdilla joko Netflixiin tai HBO Nordicille, sillä niin kävi tuolle ensimmäiselle kaudellekin. Ehkä Yle toimii tässäkin asiassa edelläkävijänä ja esittää toisen kauden ensimmäisenä Suomessa. Itse aion ehdottomasti jatkaa Orphan Black:n katsomista heti, kun siihen tilaisuus tarjoutuu!
Onko Orphan Black kolahtanut? Kuka on sinun suosikkisi sarjassa?