Järkytyksekseni huomasin tuossa hääkuvia perheelle teettäessäni, että olen oikeasti kaikesta uhoamisestani huolimatta jakanut täällä blogin puolella vain äärimmäisen pienen määrän kuvia elämäni toistaiseksi ihanimmasta päivästä! Koska en edelleenkään halua jakaa kuvia sukulaisista ja ystävistä, haluan näyttää teille tunnelmakuvia sekä pienempiä yksityiskohtia, jotka yhdessä loivat päivästämme meidän näköisen ja meille täydellisen.

Meillä on ihana pino potrettikuvia minusta ja miehestäni, jotka kerkisimme hyvän ajoituksen ja suunnittelun ansiosta ottaa vihkimisen ja juhlan välissä, ilman, että se aiheutti vieraille hirveästi ongelmia. Kaahasimme kirkolta ottamaan ensin muutaman ulkokuvan, joita oltiin jo hiukan mietitty etukäteen, ja sitten ajoimme juhlapaikalle ottamaan sisällä lisää potrettikuvia. Mahdollisen sateen sattuessa olisimme jättäneet ulkokuvauksen välistä, mutta meidän kohdallemme sattui syksyn viimeinen kesäisen aurinkoinen päivä, joten huoli oli turha! Halusimme myös nähdä juhlasalimme ennen vieraiden saapumista, joten päädyimme ottamaan salissa ja sen ympäristössä erilaisia yllä olevan kaltaisia hellittelykuvia. Juhlapaikan vanhanaikainen ympäristö sopi täydellisesti kuviin, ja kuvaajamme oli tässäkin yhteydessä aivan huippu! Kuvauksien jälkeen ehdimme hengähtää vielä pienen hetken ennen kuin hipsimme piiloon, ja vieraat otettiin yläkertaan vastaan.

Hääautona meillä oli vanhempieni uusi katumaasturi, joka oli uutukaisessa loistossaan meille juuri passeli. Emme halunneet vuokrata erikseen autoa lyhyiden välimatkojen takia, eikä erikoisauto ollut muutenkaan meillä tärkeysjärjestyksessä kovin korkealla. Uutuuttaan kiiltelevä hopeinen auto koristeltiin ohuen ohuilla satiininauhoilla sekä takaikkunan sydämellä, jossa oli meidän oma nimitys itsellemme pariskuntana. Kirkolla hääautoon kavuttuamme saimme yllätyksenä pienet Fresita-pullot pinkkeine pilleineen! Ihanuus meinasi kääntyä surkeudeksi, kun oli vain senteistä kiinni, ettei omasta pillistäni happojen voimalla ylös puskenut punainen juoma sotkenut pukuani. Anteeksi, isä, että auton käsinojalle taisi päätyä hiukan Fresitaa!

Yksi pääsyy juhlapaikkamme valintaan oli sen juhlavalmius, eli se ei vaatinut mielestämme juurikaan koristelua. Meillä oli yksinkertaisen kattauksen lisäksi vain muutamia yksinkertaisia kukkia minimaljakoissa pöydissä, honeycombeja ja pom-pomeja katossa ja seinillä, sekä pöydissä hääkortit jokaisella paikalla (menu, ohjelma, bingo). Koristeiden lopullinen asettuminen oli meillekin pieni yllätys, sillä ohjeistuksestani huolimatta henkilökunta toki asetti koristeet niille parhaiten sopiville paikoille. Oli myös ihanaa, että itse ei tarvinnut valmistella paikkaa tai hoitaa loppusiivousta, joten saimme perheinemme keskittyä vain juhlimiseen! Totuuden nimissä vaihdatin muutamien tavaroiden paikkaa saavuttuamme saliin potretteja ottamaan, sillä ne sattuivat olemaan toiveideni vastaisesti tavalla, joka olisi aiheuttanut myöhemmin illalla ongelmia. Tunsin itseni ihan kauheaksi bridezillaksi tämän takia, mutta ymmärsin myöhemmin rennosti juhliessani, että taisin silti olla ihan kohtuullisen helppo morsian juhlapaikan näkökulmasta.

Meillä oli perinteisen hääkakun sijaan kakkubuffet erilaisista juustokakuista, ja se osoittautui suureksi hitiksi! Moni vieras tunnusti juhlassa tai sen jälkeen maistaneensa kolmea tai neljää eri kakkua, ja tätä riemua oli ihana kuunnella. Vaikka olimme varanneet kakkuja hiukan enemmän kuin vierasmäärä olisi vaatinut, ei kakkua riittänyt kunnolla toiselle kierrokselle, mutta onneksi meillä oli tarjolla muita pieniä herkkuja. Emme kumpikaan välitä hirveästi tavallisista täytekakuista, emmekä todellakaan pystyneet valitsemaan vain yhtä juustokakkumakua, joten päädyimme ottamaan kuusi eri makua tavallisia kakkuja sekä yhden gluteenittoman kakun. Tämän ansiosta bestman tajusikin puheessaan heittää, että kakkua on tarjolla sen seitsemää sorttia! Häpeäkseni ja kiukukseni joudun myöntämään hävinneeni polkaisun. Mieheni kyllä lällätteli tulevaa voittoaan jo viikkoja etukäteen, sillä hän oli saanut langoltaan pomminvarman vinkin voittamiseen, mikä olikin sitten hyväksi todettu voittokeino. Epäreilua!

Melkeinpä ainoa askarteluun viittaava näpertelyosuus häidemme valmisteluissa oli hääkarkkien pussitus. Olimme teettäneet häägraafikollamme myös tarroja häälogolla, jotka sitten liimasimme pieniin läpinäkyviin pusseihin, joihin lajittelimme omia lempikarkkejamme. Osan karkeista ostimme kaupasta, ja osan saimme yhteistyöni kautta Cloettalta (kiitos!). Häissä huomasimme morsiamen suosikit -pussien olevan hiukan sulhasen vastaavia suositumpia, mutta syynä saattoi aivan hyvin olla morsiamen karkkien sijaitseminen lähempänä reunaa. Olimme myös molemmat valinneet lempikeksejämme tarjolle (sulhaselle Jaffa-keksejä ja minulle Ballerina-keksejä), ja lisäksi oli tarjolla sipsejä, joita sai pussittaa mukaan pöytään tai kotiin. Tämä herkkupöytä katettiin näkyville yhtä aikaa kakkujen kanssa, ja ennen jälkiruokaosuuden alkamista sulhaseni siskot pitivät meille puheen. Tämän puheen aikana vanhemman siskon lapset huomasivat äitinsä helmoissa pyöriessään selän takana olevat herkut, ja saimme kokea huvittavan kauhunhetken, kun nuori herra ojensi sormensa kohti yhtä kakuista kuin hidastetussa elokuvassa! Katastrofin vältettyämme lapset tyytyivät mussuttamaan keksejä loppupuheen ajan, enkä edes onnistunut sotkemaan pukuani, kun otin nuoren herran syliini suklaasormista huolimatta. Meillä oli huoletonta ja mukavaa!

Nykyajan ilmiönä meillä oli datapöytä, josta käsin pyöritettiin esimerkiksi hääsoittolistaa taustamusiikkina bändin ollessa vielä takahuoneessa. Tarjosimme vieraillemme mahdollisuuden ladata kännyköitä ja muita laitteita, ja häähashtagilla merkatut kuvat tulivat esille pöydällä olleeseen tablettiin. Mietin pitkään, onko oman hashtagin keksiminen ja käyttäminen jo hiukan vanha juttu, mutta se on so last season vain ehkä hääblogeissa, ja meille ainakin jäi ihania muistoja ihmisten innostuessa ottamaan kuvia ja käyttämään hashtagia!

Meidän häissä ei ollut kovin ihmeellinen ohjelmarunko, ja silti meinasi monessa kohtaa olla kiire eri kohtien välillä. Meillä syötiin ja juotiin, pidettiin puheita, tanssittiin, sekä heitettiin sukkanauhat ja kimput. Kuvaajamme jaksoi menossa mukana yöhön asti, ja tämän ansiosta meillä onkin ihania kuvia tanssilattialla tunnelmasta nauttivista vieraista. Kuvaajamme Pauliina Ruokonen on muuten yhdistänyt voimansa toisen Turun seudulla vaikuttavan kuvaajan kanssa, ja heillä on nyt käytettävissä myös omat studiotilat! Suosittelemme lämpimästi Pauliinan palveluita, sillä hän ymmärsi toiveemme täydellisesti ja toteutti ne ihanasti. Kiitos, Pauliina!

P.S. Ihana pukuni on myynnissä varsin huokeaan hintaan, joten ota yhteyttä, jos kiinnostaa! 🙂

Kuvat: Pauliina Ruokonen Photography.