Game of Thrones on aina ollut väkivaltainen televisiosarja, sillä se perustuu väkivaltaa käsittelevään George R.R. Martinin kirjasarjaan A Song of Fire and Ice. Varsinkin kuluvan viidennen tuotantokauden aikana soraäänet väkivallan määrästä ja varsinkin naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan yleisyydestä sarjassa ovat nostaneet päätään, joten aihe on ollut paljon otsikoissa.

Suurimman myrskyn aiheutti pidetyn Sansan kohtalo hääyönään, jolloin hänen sadistinen uusi aviomiehensä teki kaikkensa luodakseen vaimollensa pakkoavioliiton täytäntöönpanosta nöyryyttävän ja alistavan kokemuksen, jota saa ja pitääkin sanoa raiskaukseksi. Kirjojen ja sarjan fanit keskittyvät näiden kohauttavien kohtausten yhteydessä yleensä väittelemään kirjan ja sarjan poikkeavuuksista, ja Sansankin kärsimyksen yhteydessä fanit olivat pöyristyneitä, sillä hänen kohtalonsa oli kirjoitettu romaaneissa toiselle, vähäpätöisemmälle hahmolle. Hiukan fiksummat fanit kertovat pelkästään sarjaa seuranneille, että kirjoissa esimerkiksi Sansaa, Daenerystä tai Cerseitä ei raiskata alkuunkaan, joten suurimmat syytökset pitää sysätä televisiosarjan tekijöille, jotka ovat lisänneet raiskauksia oletettavasti draaman ja hahmokehityksen takia. Näitä molempia argumentteja näkee fanien ja median keskusteluissa aiheesta, mutta yhtäkkiä moni fiksumpikin ihminen vetää herneet nenään, kun joku varovasti ehdottaa tai kuuluvalla äänellä ihmettelee raiskauksien suurta määrää oli se sitten kirjoissa tai televisiosarjassa.

Laajemmin tämän fantasiamaailman ollessa kyseessä voi puhua naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta, sillä varsinaisien raiskauksien lisäksi sekä kirjoissa että sarjassa on lukematon määrä raiskauksen yrityksiä ja muita seksuaalisella väkivallalla nöyryyttäviä tekoja. On totta, että Game of Thrones -maailmassa mainitaan myös miehiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta, kun Theon väkivaltaisesti kastroidaan ja muutamasta arvovaltaisesta miehestä mainitaan heidän mieltymyksensä pikkupoikiin. Suurin osa seksuaalisesta väkivallasta sekä kirjoissa että sarjassa kohdistuu kuitenkin eri-ikäisiin naisiin, ja (seksuaalisen) väkivallan uhka on naishahmoille läsnä aina ja koko ajan.

Koska kohu sarjassa ja kirjoissa näytettävästä ja kuvailtavasta seksuaalisesta väkivallasta on noussut Sansan tapauksen takia erityisen korkealle, joutui maailman luonut kirjailija George R.R. Martin kommentoimaan aihetta ja omia näkemyksiään asiasta laajemmalti. Hän selittää haastattelussa kuvaavansa fantasiamaailmaa, joka pohjautuu vahvasti meidän oman historiamme keskiaikaan, ja täten hän haluaa noudattaa kirjoissaan myös keskiaikaisen maailman yhteiskuntarakennetta ja yleisiä tapoja. Fantasian kirjoittamisessa ei Martinin mukaan voi olla liikaa fantasiaelementtejä, ja hänen mielestään on hyvä valita vain yksi. Martinin kirjoissa lohikäärmeet (ja muut vastaavat olennot) ovat tuo mainittu fantasiaelementti, ja rivien välistä voi lukea seksismin puutteen ja naisten tasa-arvoisuuden satuhahmoihin rinnastettavaksi fantasiaelementiksi, joka tekisi kirjojen maailmasta epäuskottavaa (helpommin kuin lohikäärmeet). Kommentoidessaan suoraan seksuaalista väkivaltaa, Martin ei ensinnäkään mainitse sen kohdistuvan ensisijaisesti naisiin, mutta kuka tahansa näihin kirjoihin tai tähän sarjaan tutustunut tietää näin olevan. Martin toteaa raiskauksien, ikävä kyllä, olevan edelleenkin osa sotimista, ja hän kuvaa omien sanojensa mukaan nimenomaan pääasiallisesti sotaa, joten raiskauksien poisjättäminen olisi lähtökohtaisesti epärehellistä keskiaikaiseen yhteiskuntaan perustuvassa fantasiasaagassa. Martin toteaa haastattelun loppukaneettina: ”I want to portray struggle. Drama comes out of conflict. If you portray a utopia, then you probably wrote a pretty boring book.”

Käytännössä Martin rinnastaa luomassaan maailmassa, johon myös televisiosarja perustuu ja joka perustuu oikeaan historiaan, naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan puutteen sotivassa maailmassa utopiaksi. On totta, että edelleenkin raiskaus on aivan liian yleistä sekä sodissa että maailmassa ylipäätään, mutta täytyykö se kuvata näin toistuvasti ja itsestäänselväksi myös fantasiamaailmassa? Jos raiskauksien haluaa näyttää olevan yleistä sodissa, ei niitä tarvitse näyttää niin graafisesti, kuten esimerkiksi Daeneryksen lukuisat raiskaukset tämän avioliiton alussa. Jos haluaa näyttää naishahmojen voimaannuttamista, on siihen muitakin keinoja kuin se ainainen raiskaus, josta hahmo joko nousee feenikslinnun tavoin vahvempana kuin koskaan tai unohtuu kuihtuneena seinäruusuna sivuhahmojen suureen joukkoon.

Edelleenkin monien ihmisten on vaikea käsittää, miksi on huono asia näyttää näin paljon raiskauksia tai muuta seksuaalista väkivaltaa sekä televisiosarjassa tai kirjasarjassa. Ei, en väitä, että keskiajan kaltaiseen fantasiamaailmaan sijoittuvat joukkoraiskaukset yllyttävät moraalisesti harmaalla alueella jo valmiiksi keikkuvat yksilöt ottamaan seksuaalisen vapauden omiin käsiinsä. Väitän kuitenkin, että raiskauksien näyttäminen arkipäiväisenä asiana millä tahansa aikakaudella, todellisella tai keksityllä, saa ihmiset suhtautumaan niihin ja niiden uhreihin vähäpätöisemmin ja vähättelevämmin. Joka kerta, kun naisen raiskausta käytetään tarinankerronnassa osana miehen tarinaa tai vain välineenä naishahmon henkiselle kasvulle, vähennetään sen todellisten uhrien ihmisarvoa. Joka kerta, kun kuvataan raiskaus vain sen viihteellisen tai draamallisen arvon takia, aliarvioidaan ja väheksytään sen läpikäyneiden ihmisten kokemuksia ja traumoja. Joka kerta, kun fiktiossa raiskataan, on valinta, aivan kuten todellisessa maailmassa raiskaus on aina valinta. Voisiko jo välillä valita toisin?

Martin ja televisiosarjan tekijät tekevät osittain erilaisia valintoja hahmojen kehityksestä ja niitä aiheuttavista tapahtumista, ja se heille kaikille luonnollisesti sallittakoon taiteellisen vapauden nimissä. Martin on kommentoinut sarjan tekijöiden erilaisista juonellisista valinnoista, joihin kuuluvat myös muutamat kirjoista puuttuvat raiskaukset, että he yrittävät tehdä parasta mahdollista televisiota hänen yrittäessään kirjoittaa parhaita mahdollisia kirjoja. Kirjojen ja sarjan erilaisuudesta varsinkaan seksuaalisen väkivallan suhteen ei kannata kuitenkaan edes väitellä, sillä molemmissa sitä on paljon, puhumattakaan naisten esineellistämisen ongelmallisuudesta molemmissa. Martin varsinkin kehottaa faneja näkemään kirjat ja sarjan saman tarinan kahtena eri tulkintana, ja molemmissa fantasiatulkinnoissa naisia kohdellaan seksuaalisesti kaltoin tavoin, joita toivoisin, ettei olisi keksittykään. Todellisessa maailmassa, tässä, jossa me elämme paraikaa, raiskaukset ovat edelleenkin äärettömän yleisiä, ja suurin osa niistä kohdistuu naisiin. On aika surullista, että edes fantasiamaailmassa ei uskota seksuaalisen väkivallan olemattomuuteen.

Kuvat: HBO