Yhteistyössä Netflix
”Oih! Lavasteita! Uuu, foam fingers! Ihanaa!”
Olin viime torstaina avokin suosiollisen autokuskauksen ansiosta Helsingissä Glo Hotel Kluuvissa Netflixin järjestämässä Stream Team -tapahtumassa. Viime syksynä järjestettyyn tapaamiseen en päässyt, joten nyt saatoin hiukan painostaa avokkia lähtemään illaksi Helsinkiin. Saavuin paikalle prikulleen oikeaan aikaan mutta viimeisenä, joten hotellin lounge-tilaan asteleminen oli hämmentävää, kun yhtäkkiä huomasin esitteleväni itseni esimerkiksi Emmille ja Iksulle sekä Cocomms-viestintätoimiston ihanalle Netflix-porukalle, joiden kanssa on tullut vaihdettua yksi jos toinenkin sähköpostiviesti! Huomiotani vei samaan aikaan ansiokkaasti ympäri huonetta levitelty Netflix-aiheinen rekvisiitta, joten kovin koherenttia ensivaikutelmaa en välttämättä tehnyt uusiin tuttavuuksiini.
”Miten voin hengitellä pakaraani?”
Illan päätähti oli Netflixin uusi Unbreakable Kimmy Schmidt -komediasarja, ja pääteemana oli hemmottelu, sillä ympäri maailmaa enimmäkseen mammabloggaajista koostuva Stream Team on käyttänyt #unbreakablemums -tunnistetta. Sarjan pointtina on Kimmyn kukistamaton asenne elämän vastoinkäymisien edessä, ja tiimiläisäideiltä löytyy samanlaista asennetta, joka ansaitsee pientä hemmottelua arjen keskellä. Jaaaa sitten paikalla olin myös minä, jonka vahvuuksia on laiskottelu ja turhasta valittaminen. 😉
Hemmotteluteeman mukaisesti ilta alkoi pienen esittelykierroksen jälkeen hotellin yläkerrassa sijaitsevassa Kämp Spassa yin-joogan parissa. Kävellessämme pukuhuonetta kohti ihanan rauhallisen kylpyläympäristön läpi muistan ajatelleeni, että tämmöistäkö huippubloggaajien elämä sitten on, ja miten minä olen tänne päätynyt. Samaa mietin hetkeä myöhemmin kuntosalin lattialla joogamatolla ahkeroidessani. En ollut aikaisemmin kokeillut joogaa, enkä nyt ihan myyty ollut tämän ensikokeilun perusteella, vaikka tunti sujuikin suhteellisen mukavissa merkeissä. Ohjaajan opastus oli suurimmaksi osaksi järkevää ja osuvaa, mutta aina välillä sieltä tuli hämmentäviä käskyjä (”…jaaaa sitten hengitellään rauhallisesti pakaraan”), jolloin meinasin alkaa kikattaa ääneen. Rauhallinen venyttely oli koko hommassa parasta, ja eniten taisin rentoutua aina, kun huomasin vieressäni jooganneen Hannan silittelevän ihanaa vauvamasuaan. 🙂
”Nälkä! Ihanaa pikkusuolasta! Haluan syödä K-A-I-K-E-N!!”
Me nälkäiset bloggaajat saimme pikkusuolaisen loppumaan alta aikayksikön, kun hyökkäsimme kaikesta rentoutuksesta voipuneina loungen tarjoilun pariin. Minä ponnistelin perinteiseen tapaan perimmäisten kysymysten äärellä: huomaako kukaan jos otan kolme kertaa lisää? voinko ottaa koko lautasen täyteen vain omaa lemppariani? voisiko näitä tilata kotiin mukaan?
”Miksi minulla on huomenna töitä (ja moraalia)? Miksi minulla on niin huono viinapää?”
Pikkupurtavan kaverina paikalla oli coolin drinkkibaarin antimet, ja valmiit drinkit oli nimetty Netflixin vahvojen naishahmojen mukaan (’Kimmy’ oli näistä oma suosikkini). Ensimmäisenä harmittelin itsekseni sitä, että oli torstai, ja vaikka en itse ajanutkaan meidän autoa, en tykkää työiltoina ottaa yleensä kuin korkeintaan yhden alkoholiannoksen. Tämän kyseisen ensimmäisen promilleversion jälkeen harmittelin myös huonoa viinapäätäni, kun hihittelin vieressäni istuneelle Iksulle, että ’tää nousee päähän’; drinkki oli meinaan niin hyvää, että mielelläni olisin sitä juonut useammankin. Mutta! Baarimikkomme oli siitä ihana, että hän teki meille ihania alkoholittomia drinkkejä, ja niitä tulikin lipitettyä hävettävän monta.
”Kimmy on juuri niin hauska kuin ajattelinkin! But food! But drink! But TV!”
Jos ette ole vielä tämän postauksen avulla sitä tajunneet, on henkilökohtainen keskittymiskykyni ajoittain kohtuullisen puutteellinen, ja liiallisten virikkeiden keskellä päätöksenteko on hankalaa! Saatuani kuitenkin ruokaa ja juomaa omalle paikalleni asti keskityin täysillä katsomaan Kimmyn seikkailuja, ja kyllä kannatti! Olen täällä blogissa aikaisemminkin hehkuttanut sarjan hyvältä näyttävää traileria, ja ensimmäiset kaksi jaksoa myivät tämän komediasarjan lopullisesti minulle. Oli myös todella hauskaa katsoa jaksoja porukalla, sillä muiden ilosta saa itsekin paljon irti.
”Miten ne kyönit osasivatkaan valita niin monta minun (ja avokin) lempikarkkia herkkubuffaan?”
Sarjakatsomisen kaveriksi oli myös karkkia, ja minä ainakin lappasin ison rasian täyteen suosikkikarkkeja! Häpeilemätön tavoitteeni oli viedä suurin osa karkeistani avokille paluumatkaa varten; täytyihän hänen saada jonkinlainen palkkio kuskin roolista sekä siitä, että höpötin kanssabloggaajille hänestä vaikka mitä.
”Hei, nyt mä poseeraan! Hymyilen! Mut miten mä laitan nää jalat? Ja kädet?”
Koska kyseessä oli bloggaajatapahtuma, ei ollut kovin vaikeaa saada toista ihmistä auttamaan kuvien ottamisessa. Kiitos, Iksu, kärsivällisyydestäsi näiden kuvien ottamisen suhteen; en ole vieläkään oikein oppinut poseeraamaan luonnollisesti siten, että näyttäisin myös hyvältä, joten olen onnellinen, että edes tämä yksi kohtuullisen onnistunut kuva löytyi otosten joukosta. Kamerat viuhuivat tapaamisessa aika ajoin hurjalla vauhdilla, varsinkin saapuessamme joogasta ruokien ääreen. Minä yritin hyöriä ympäriinsä iPadini kanssa, sillä järkkäriä en halunnut ottaa osaamattomuuteni takia mukaan. On ollut mukavaa käydä katselemassa toisten osallistuneiden blogeista hienoja kuvia!
Oli yleisesti mahtavaa päästä kokemaan tällainen bloggaajatapahtuma, ja ennen kaikkea oli mukavaa tavata ruudun takaa tuttuja naamoja! Meitä oli paikalla kymmenkunta bloggaajaa, joista puolet olivat minulle Lilystä tuttuja ja puolet oli uusia tuttavuuksia. Jännitän todella usein uusien ihmisten seurassa, mutta tähän porukkaan oli jotenkin helppoa sujahtaa mukaan. Viimeisen tunnin höpöttelimme porukalla, kun kaikki kertoivat omien blogiensa tarinan, juttujen polveillen siitä aiheeseen jos toiseenkin. Oli hauskaa vertailla bloggaajakokemuksia, ja itselle ainakin tuli sellainen olo, että tästä porukasta voi löytyä vaikkapa uusia ystäviä. 🙂
”Oh, goodies!!! My precious…”
Saimme Stream Team -tapahtumasta mukaamme goodie bagit, jonka avaamisen jätin suosiolla seuraavaan päivään työpäivän jälkeen, jotta voisin antaa sille sen ansaitseman huomion. Olen varmaan jo täällä maininnut, että rrrrakastan goodie bagejä? 🙂 Porukkamme alkaessa hajaantua omille teilleen suurta hilpeyttä herätti kassissa mukana tullut selfie-tikku, jolla ajattelin nolata itseni aivan takuuvarmasti tulevaisuudessa! Tällaisten yllärien ihanuudesta minulle kertoo jotain se, että otan yleensä aina valokuvat sekä itse kassista että sen sisällöstä, ihan vain muistoksi itselleni. [kyllä, tämä on varmastikin se hetki, kun minun kannattaa sulkea suuni]
Kiitos, Cocomms ja Netflix, mahtavasta illasta! Kiitos, bloggaajanaiset: oli ihanaa tutustua!
P.S. Jos 6 kk:n ilmainen Netflix kiinnostaa, Emmin blogissa on arvonta!
Kuvat: 1, 3, 4, 5 Cocomms; loput The Variety Show
