Kirjasuositus: Orange Is the New Black -kirja
Olette varmasti kuulleet Orange Is the New Black -sarjan yhteydessä monta kertaa viittauksen ’perustuu tositapahtumiin’? Tuo ilmaisu ei sinänsä kerro ihan koko totuutta asiayhteydestä, kuten sarjakaan ei kerro täyttä totuutta oikean Piperin ajasta vankilassa. OITNB perustuu Piper Kermanin kirjaan Orange Is the New Black: My Year in a Women’s Prison, joka puolestaan pohjautuu Kermanin kokemuksiin Danburyn liittovaltion vankilassa vuonna 2004. Otava on nyt julkaissut kirjan suomennettuna nimellä Orange Is the New Black – Vuosi vankilassa, ja minä sain Otavalta oman kopion luettavaksi.
Kirja kertoo Kermanin tarinan ajasta ennen vankilaa vankila-ajan loppuun asti ja vähän pidemmälle. Kerman kertoo kokemuksistaan luontevasti, onnistuen säilyttämään ensikertalaisen tunnelman ja viemään lukijaa mukanaan tarinoidensa rinnalla. Kirjaa on helppo lukea, sillä kronologisesta etenemisestään huolimatta se koostuu enimmäkseen pienistä tarinan pätkistä, joissa Kerman kertoo tuon vuoden aikana tapaamistaan ihmisistä ja heidän kohtaloistaan. Kirja ei ole suinkaan pelkästään omaelämäkerrallista muistelmaa, sillä Kerman sekoittaa tarinoidensa joukkoon viisaasti faktaa Yhdysvaltain vankilajärjestelmästä ja sen vaikutuksista ’asukkaisiinsa’ ja koko yhteiskuntaan. Järjestelmän osallisia ja siitä kertovia faktoja käsiteltyään Kerman ottaa myös paljon kantaa omaan rikokseensa ja sen seurauksiin, ei pelkästään hänelle itselleen vaan myös hänen lähipiirilleen ja laajemmallekin ryhmälle.
Miten kirja sitten vertautuu OITNB-sarjaan? Ne raivostuttavat hetket, kun et saa sarjassa kaikkea irti esimerkiksi Piperin menneisyydestä, voidaan unohtaa tätä kirjaa lukiessa, sillä kronologisen etenemisen ansiosta taustat kerrotaan heti kättelyssä. Piperin matka vankilaan on hiukan erilainen kirjassa ja sarjassa, mutta perusrikos on kyllä samanlainen. Oikeassa elämässä Piperin vankila-aika on kaikkea muuta kuin tapahtumarikas; hän ei joudu osalliseksi tappeluita, hän ei muutu häkkilepakoksi eikä häntä piinaa Pornstache tai Pennsatucky. Jonkun mielestä tämä voi olla aika tylsää, mutta minä pidän siitä, että kirjan ja sarjan välillä on peruspremissin samanlaisuudesta huolimatta selkeä ero. Ensimmäinen hyöty tästä erosta on se, että tämän kirjan voi huoletta lukea, vaikka haluaisikin pitää kiinni sarjan tuomasta jännityksestä. Toinen hyöty tästä erosta on se, että kirjassa voi hurrata sen Piperin puolesta, joka sarjassa menee vankilaan, ei niinkään sen Piperin puolesta, joka hänestä vankilassa ollessaan sarjassa kuoriutuu. Täytyy myöntää, että koen Orange Is the New Black -sarjan välillä ahdistavaksi, kun tuntuu, ettei Piper voi tehdä mitään oikein ja että hän kirjaimellisesti kärsii tuomionsa.
Kirja on helppo lukea kronologisen pilkotun tarinansa ansiosta; on helppo lukea pätkä siellä, toinen täällä, mikä sopii hienosti hektiseen elämään. Kirjoja on välillä kiva lukea syventymättä niihin tuntitolkulla, vaikka se on kyllä hyvin varteenotettava vaara tämänkin kirjan kohdalla. Kirjafaneille ja kielinatseille kohtalaisen suurena ärsytyksenä kirjassa nousee esille pilkutus ja sen puutteellisuus. Vaikka kirjan suomennoksessa ei sinänsä ole mitään vikaa, on kielentarkastus jäänyt hiukan puutteelliseksi, mutta senkin osaa sivuuttaa, kun tarina vie mukanaan. Meinasin ostaa tämän kirjan englanninkielisenä viime syksynä Helsingin Akateemisesta kirjakaupasta, mutta en tuolloin ollut vielä katsonut sarjan kaikkia jaksoja, enkä spoilaantumisen vaarassa uskaltanut kirjaa ostaa. Nyt voin hyvillä mielin sanoa, että en usko kirjan spoilaavan kenenkään sarjaelämystä!
Tällä hetkellä Otavan Seven-pokkarina julkaistu Piper Kermanin Orange Is the New Black – Vuosi vankilassa on tällä hetkellä saatavilla R-kioskeista ja kuukauden päästä myös muualta pokkarina ja sähkökirjana. Suosittelen tätä vaikka juhannusreissulle mukaan! Mikä sen parempaa kuin kääriytyä kirjan kanssa sohvannurkkaan tai laiturinnokkaan muiden nukkuessa pois krapulaansa. 🙂
