Oscar-gaala 2019: Parhaat hetket
Aamuyöllä Suomen aikaa jaettiin Los Angelesin Dolby-teatterissa Yhdysvaltain elokuva-akatemian Oscar-palkinnot viime vuoden parhaista elokuvasuorituksista.
Minä rrrrakastan palkintogaaloja, kaikkea sitä glamouria ja pönötystä, mutta eri toten puheita ja kaikkia pieniä höpötyksiä itse gaalan lomassa ja punaisella matolla. Ennen oli aika, jolloin saatoin katsoa Oscar-gaalan suorana lähetyksenä (kun Yle vihdoin tajusi ihmisten haluavan suoria lähetyksiä vuoden suurimmasta ja parhaimmasta gaalasta), mutta viimeistään lapsen syntymän jälkeen olen mieluummin säästänyt yöuneni ja katsonut lähetyksen Areenasta seuraavana päivänä.
Nyt olen lomailemassa yksin vanhempieni luona kotikotona, mutta silti mieluummin nukuin. Herättyäni pysyin vaivoin poissa puhelimeltani, sillä halusin välttyä spoilereilta, olisihan minulla koko päivä aikaa katsoa. Kaivoin Areenasta esille Oscar-gaalan tallenteen punaisen maton osuuksineen, mutta ikävästi spoilaannuin parhaan elokuvan voittajasta: Yle Areenassa Oscar-gaalan kuvituskuvana eli kansikuvana on hetki lavalta parhaan elokuvan jakamisen jälkeen. Ihan vaan hiukan harmitti tällainen turha spoilaantuminen.
https://youtube.com/watch?v=CiFkVp-R088
Muuten Oscar-gaala sujui minulta ilman sen suurempaa valittamista. Gaala toimi ihan mukavasti ilman isäntää tai emäntääkin, vaikka asiasta kohuttiin paljon etukäteen. Myös erilaiset muut muutokset oli saatu kuriin ennen lähetystä, ja aika perinteisellä kaavalla mentiin ilman sen suurempia yllätyksiä.
Suurimmat yllätykset koettiin parhaan naispääosan ja parhaan elokuvan kategorioissa. Olivia Colman (The Favourite) ja Green Book yllättivät kaikki, mutta kyllä hyvässä gaalassa pitää yllätyksiäkin olla. Selkeästi akatemia ja sen äänestävät jäsenet ovat alkaneet muuttaa käyttäytymistään, sillä lavalla loistivat muutkin kuin pelkästään valkoiset miehet. Voittajien edustamissa elokuvissa oli paljon vähemmistöjen näkökulmia, ja erilaisuuden hyväksymistä korostettiin monessa voittopuheessa, joista hämmentävän harva silti meni suoran politiikan puolelle.
https://youtube.com/watch?v=N_5wSvxTydk
Minulle Oscareiden odotetuin ja ehdottomasti parhain hetki oli Lady Gagan ja Bradley Cooperin esitys A Star Is Born -elokuvan ”Shallow”-kappaleesta, joka oli ehdolla parhaaksi elokuvakappaleeksi. Olin kovasti miettinyt etukäteen, millä tyylillä he hoitaisivat esityksen. Olisiko kyseessä kenties suora lavastus elokuvasta tai jotain muuta, mutta loppujen lopuksi kyseessä oli juuri niin riisuttu versio kuin vain voi olla. Esirippu nousi, avustajat toivat lavalla tarvittavat soittimet ja kappaleen ensi tahtien alkaessa soida Cooper ja Gaga nousivat paikoiltaan eturivistä ja kävelivät esittämään osuutensa lavalle. Esitys oli juuri niin intiimi ja intensiivinen kuin elokuvan ja sen pressien perusteella voisikin kuvitella. Häpeilemättä voin sanoa itkeneeni koko esityksen ajan. Best. Shit. Ever.
Parhaan kiitospuheen palkinnon minulta saavat Olivia Colman sekä parhaasta lyhytdokumentista palkittujen Melissa Bertonin ja Rayka Zehtabchin puheet.
https://youtube.com/watch?v=hy8z_Tq_VHo
Colman oli niin häkeltynyt parhaan naispääosa-Oscarin voitostaan, että puhe oli ihan all over the place, mikä teki siitä äärimmäisen autenttisen ja viihdyttävän.
https://youtube.com/watch?v=7PCt_WE6mqI
Bertonin ja Zehtabchin voitokas lyhytdokumenttielokuva kertoo kuukautisista ja niiden vaikutuksesta intialaisnaisten elämään, käytännön ongelmineen ja uskomuksineen. Alkuperäisnimeltään Period. End of Sentence. on katsottavissa Netflixissä, ja sen suomenkielinen nimi on Kuukautiset: Uusi periodi. Naisten ja heidän taustajoukkojensa riemu voiton edessä oli ilmiselvää ja tarttuvaa, ja Berton aloittikin heidän kiitospuheensa tiivistämällä heidän epäuskoisen tunnelmansa: ”En voi uskoa, että elokuva kuukautisista voitti juuri Oscarin!”
Tottakai yksi Oscareiden parhaista puolista on upeat asut, joita julkkisten päällä nähdään, mutta viime vuosien tasa-arvokeskustelun myötä punaisen maton haastatteluissa ei juurikaan asuista puhuta, eikä ainakaan säännönmukaisesti ja syrjivästi. En itsekään jaksa vouhkata upeista asuista enää entiseen tahtiin, mutta toki upeita asukokonaisuuksia nähtiin sekä naisilla että mieheillä. Omia suosikkejani olivat esimerkiksi Gemma Chan, Constance Wu, Chadwick Boseman, Lady Gaga (lavalla, ei matolla), Julia Roberts, Glenn Close, Jason Momoa ja Henry Goulding.
Itse gaalan katsomisen jälkeen kolusin vihdoin läpi sosiaalisen median ja viihdeuutissivustot, ja toki piti lukea, mitä gaalan jälkeisissä bileissä oli tapahtunut. Spike Leen kiihkoilu parhaan elokuvan voittajasta, Rami Malekin onnettomuus oman voittonsa jälkeen, Taylor Swiftin bongaus bileistä (hänen poikaystävänsä Joe Alwynin elokuva The Favourite oli ehdolla monessa kategoriassa), Melissa McCarthyn Adidas-verkkapuku jatkoilla, erilaisten pikkujulkkisten herutus, sekä Elton Johnin perinteisissä hyväntekeväisyysjuhlissa itse isännän yhteisesiintyminen tätä tulevassa elokuvassa esittävän Taron Egertonin kanssa. Juttuja riittää, mutta seuraaviin kunnon gaaloihin on taas aivan liian pitkä aika!
Suomi ”mainittiin” moneen otteeseen gaalassa: Jasper Pääkkösen roolisuoritus BlacKkKlansman-elokuvassa näkyi ruudussa moneen kertaan, kun elokuvan ehdokkuuksia käytiin läpi. Myös ruotsalaiselokuvassa Raja loistanut Eero Milonoff näkyi ruudussa, kun elokuvasta näytettiin pätkä sen maskeerausehdokkuuden yhteydessä.
Mikä SINUSTA oli parasta tämän vuoden Oscar-gaalassa (tai sen jälkimainingeissa)?
Kuva: A.M.P.A.S.® / Yle Kuvapalvelu.