The Flu Dilemma
Olen ollut tämän viikon kipeänä, ja normista poiketen, en ole juurikaan katsonut tv-sarjoja ja elokuvia helpottaakseni oloani. Olen ollut kovassa flunssassa, ja tässä onkin ongelmani ydin: olen ollut tarpeeksi kipeä poteakseni ja voivotellakseni, mutta en tarpeeksi kipeä ollakseni töistä pois hyvällä omallatunnolla. Kevyen toimistotyön ollessa kyseessa, en juurikaan voi vedota työn raskauteen, joten voin ainoastaan syyttää vanhemmiltani ja koko suomalaiselta yhteiskunnalta perimääni luterilaista työmoraalia. Töissä on myös ollut sopivan vauhdikasta koko viikon, että olen sekä halunnut olla siellä että tuntenut sen erityiseksi velvollisuudekseni tehdä töitä kunnolla flunssasta huolimatta. Olen työhengen nostatuksessa yhtä helposti vietävissä kuin tv-sarjojen ja yleisesti viihteen suhteen (tahdon ajatella, että suurin osa juorulehtien jutuistakin on totta).
Ongelma flunssassani on tällä kertaa ollut nimenomaan rakastamani tv-sarjat. Suurimmalle osalle flunssa on hyvä tekosyy katsoa sarjoja sohvan nurkkaan kaivautuneena kun sohvapöydälle on huolellisesti aseteltu nenäliinat ja kurkkukarkit sekä höyryävä muki viinimarjan makuista Finrexiniä. Joskus työkiireiden keskellä huomaan jopa toivovani saavani pienen flunssan, jotta voisin hyvällä omallatunnolla uppoutua lempisarjoihini jakson toisensa perään. [Tämä kaikki saa sen kuulostamaan siltä, että olen jotenkin touhukas ja ahkera, kotirouvamainen jopa. Kilin v*tut. Olen laiska, mutta se ärsyttävä omatunto välillä haittaa asioista nauttimista.] Tämän flunssan aikana olen toki laiskotellut hyvällä omallatunnolla, lukenut kirjojakin, mutta tv-sarjat ovat jääneet vähälle, itseasiassa jopa vähemmälle kuin normiviikkona.
Tämän viikon aikana olen katsonut ainoastaan jakson Subargotorya, Nashvillea, ja Naisten paratiisia; ja nämäkin jaksot on tullut katsottua lähinnä niiden helppouden takia. Katsomosta ja Ruudusta olen katsonut kaksi ensimmäistä, ja äsken tuijottelin väsyneenä telkkarista ihan livenä Naisten paratiisin neljännen jakson. Koneellani on kyllä valmiina odottamassa Hart of Dixieä ja Men at Workia, puhumattakaan kaikista uusista ja vanhoista suosikeista, jotka ovat aloittaneet uudet kautensa tällä tai viime viikolla: Criminal Minds, Nashville, The Goldbergs, Trophy Wife, How I Met Your Mother, Bones, The Big Bang Theory, Glee, Crazy Ones, The Michael J. Fox Show, Parenthood, New Girl.
Ehkä ongelmana on se, että voipuneena ja flunssaan lievästi v*ttuuntuneena, en tunne saavani sarjoista kaikkea irti. On ihan turhaa katsoa esim. HIMYMin yhdeksännen (ja viimeisen) kauden ensimmäinen jakso (tai oikeastaan kaksi, koska kyseessä oli muistaakseni tuplaensi-ilta), vain muistellakseni myöhemmin hämärästi äidin ensimmäistä kunnon esiintymistä sarjassa. Bonesissakin ollaan jännän äärellä Pelantin vielä mellastaessa, ja Criminal Mindsissa tuodaan uusi (vaikkakin ruutuajaltaan pienehkö) hahmo mukaan kuvioihin. Parin viikon päästä nähdään myös Gleen varmasti sydäntäsärkevä tribuuttijakso Cory Monteithille.
Kyllä tästä pitää ’funkista’ jotenkin päästä ylös. Onko kellään hyviä ehdotuksia tv-sarjainnostuksen jaloilleen nostamiseksi? 🙂
[anteeksi giffeistä, 2 Broke Girlsin huono huumori, ja Candy Andy, auttaa aina]
