Pala arkea: huono bloggaaja

Kuva: WB

Muistatteko kun Lorelai ja Rory sopivat riitansa Roryn palattua Yaleen ja muutettua pois isovanhempiensa luota? Muistatteko myös kun Lorelai esittelee Rorylle hattulaatikkoa, joka on täynnä hauskoja sattumuksia, joita tapahtui heidän riitelynsä aikana, ja jotka Lorelai halusi myöhemmin pystyä kertomaan Rorylle? Tässä surkeassa vertauskuvassa minä olen Lorelai, te olette Rory, ja laatikon sisältö täyttyy mitä enenevissä määrin kaikista mielenkiintoisista tv-aiheisista uutisista ja sattumuksista, joihin törmään päivittäisessä surffailussani. Ongelmana on se, että riitelyn sijaan minua vaivaa laiskuus ja aikaansaamattomuus yhdistettynä elämää rajoittavaan perfektionismin tavoitteluun.

Pääni sisällä olen ajoittain kuin Rory tässä yllä olevassa videossa: janoan tietoa paljon ja kaikkialta, ja välillä minut valtaa ahdistuneisuus siitä, mitä kirjoitan blogiin ja miten. Asiathan olisivat suhteellisen hyvin, jos oikeasti olisin kuin Rory työnteon ja koulun suhteen. Avainsanana tuossa aikaisemmassa lauseessa oli 'pään sisällä', eli käyn läpi kymmenittäin ajankohtaisia ja mielenkiintoisia postausideoita, mutta ahdistun valinnoista, ja päädyn todennäköisesti postaamaan jonkun minijutun, jotta valinta oikeasti merkittävistä postauksista siirtyy tuonnemmaksi.

Toisinaan olen blogin suhteen kuin Lorelai tässä yllä olevassa videossa. Sen sijaan, että kirjoittaisin blogiin jotain kivaa niistä lukuisista kirjanmerkeistä, jotka tälläkin hetkellä odottavat kansioissaan postaamista, kärtän avokistani seuraa kaikkeen mahdolliseen tekemiseen juuri noin lapsekkaalla tavalla kuin Lorelaikin.

Hämmentävää tästä kaikesta tekee se, että edelleenkin rakastan bloggaamista. Edelleenkin tykkään kirjoittamisesta ja ihanien valokuvien etsimisestä postauksiin (joka välillä vie enemmän aikaa kuin se itse kirjoittaminen). Edelleenkin käyn aivan liian usein tarkistamassa, olisiko joku ihana lukija kommentoinut postauksiini. Edelleenkin haluan tarjota teille lukijoilleni postauksen päivässä, sillä siitä tykkään muidenkin blogeissa. Edelleenkin olen innoissani kuin pieni lapsi kaikista pienistä kehitysaskeleista tällä nuorella blogiurallani.

Mikä avuksi? Vaivaako teitäkin joskus aikaansaamattomuus bloggaamisen tai jonkun muun rakkaan asian suhteen? Menikö teilläkin äsken pari riviä suklaata tätä lukiessa kuten minulla meni sitä kirjoittaessa?

 

Kommentit

Annemaris

Mä lähinnä ihailen vaan sitä, että saat kirjoitettua sarjoista ilman, että kuulostat tälläselt säälittävältä fanitytöltä niinku mä yleensä kuulostan ;D

Oon sokerilakossa. Kiitos muistutuksesta, että on olemassa suklaata. </3

Älä stressaa! Ei joka päivä tarvi tulla uutta postausta. Mee fiiliksen mukaan :)

Maria Hakkala

Täytyy myöntää, että suodatan kyllä sitä omaa äärifaniuttani pois teksteistä, ettei ne kuulosta ihan hirveen teineiltä. :D

Mä en yleensä syö hirveesti suklaata, mutta ostin laivalta Milkan sellasta suklaata, missä on keksiä sisällä! Sopivasti makeen ja suolasen tasapaino. :)

Kiitos kannustuksesta. <3

Maria Hakkala

Rytmi on hyvä pitää, vaikka se oliskin erilainen kuin muissa blogeissa. Ennen bloggaamisen aloittamista olin juuri sellainen näkymätön lukija itsekin: kävin blogeissa kirjanmerkkien kautta, joten bloggaajan rytmin tunteminen auttoi paljon. Ehtimisessä onneksi auttaa se, ettei mulla oo tällä hetkellä hirveesti aikataulutettua harrastamista, joten tää bloggaaminen on mun tärkein harrastus nyt. :)

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Mä todellakin tiedän tunteen! Mulla on vähän väliä blogijumi menossa. Nytkin olisi ainakin kolme blogiaihetta käsillä, mutta en vaan jotenkin saa niistä mitään järkevää aikaan, turhaudun ja jätän ne vaaan hautumaan. Sit on muka hirvee paniikki saada edes jotain kirjotettua, ettei vähätkin lukijat häviäis ympyröistä, vaikka, kuten ylläkin jo sanottiin, mua itteäni ei toisten bloggaustahti juurikaan kiinnosta, kunhan niitä bloggauksia tulee silloin tällöin. Seuraan niin montaa blogia, että olisi vaikea pysyä mukana, jos päivittäin tulisi kaikilta bloggaus. :)

Maria Hakkala

Turhautuminen on paha! Mulla turhautuminen kohdistuu monesti valokuviin; haluaisin esimerkiksi laittaa blogiin kuvan jostain tietystä hetkestä jossain sarjassa, mutta sarjan virallisista lähteistä ei sellaista kuvaa löydy. En tykkää käyttää hirveästi sellaisia random-ruutukaappauksia, koska niiden tekijät ei omista kuvien oikeuksia.

Liika sisältö on kyllä aina liikaa, ja pyrin itsekin vaihtelemaan lyhyiden ja pitkien, nopeasti selattavien ja ajatusta vaativien postausten välillä. :)

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Mäkin tykkään ihan älyttömästi bloggaamisesta, mutta välillä tulee väkisinkin niitä hiljaisempia kausia. Itselläni on alusta asti ollut melko reipas postaustahti, joten sitten jos en jaksakaan/ehdikään kirjoittaa, iskee pienehkö stressi päälle. Mutta kuten muutkin kommentoijat sanoivat niin muiden bloggaustahti saa olla sellainen kuin on - en juurikaan edes kiinnitä huomiota siihen, miten usein joku toinen postailee. Tästä pitäisi ehkä päätellä, ettei tarvitsisi itsekään stressata, mutta...

Eniten mua stressaa varmaan se, että ideoita ja ajatuksia olisi kyllä, mutta aikaa on rajoitetusti - yleensä pystyn keskittymään blogiin vain tytön päiväuniaikaan tai kun se on jo mennyt yöpuulle tai kun mies on kotona ja silloinkin on monta muutakin asiaa, jotka pitäisi hoitaa, esim. erityispedagogiikan perusopinnot, huoh. Niitä mä itse asiassa nytkin istahdin koneelle tekemään, mutta kas kummaa, oon täällä Lilyssä...

Maria Hakkala

Mun mielestä on tosi hienoa, että varsinkin kotona lapsen kanssa olevat äidit löytävät aikaa ja energiaa bloggaamiseen; itse varmaan olisin romahtaneena myttynä sohvan pohjalla. Se antaa mulle toivoa siitä, että jos joskus saan lapsia, mullakin voi olla toivoa oman elämän jatkumisesta edes jollain tasolla. :) [kamalan vaikea ilmaista tässä ajatusta selkeästi, etten saa herneitä nenään toisille]

Ajattele bloggaamista sellasena kevyenä gateway drugina varsinaiselle opiskelemiselle; kirjoittamista ja ajatusten selkeyttämistä tähänkin kuuluu... :D

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Mä olen kyllä ollut se romahtanut mytty sohvan pohjalla mutta vain ekat yhdeksän kuukautta vauvavuodesta, siitä se sitten lähti helpottamaan :) hiukan olen jo ehtinyt stressata sitä, että jääkö blogille yhtään aikaa toisen vauvan syntymän jälkeen, mutta se on sitten sen ajan murhe.

Maria Hakkala

Käyt sitten vaikka heittämässä blogiin aina päivän fiilistä kuvaavan kommentin kerran päivässä. Eiköhän se siitä. :)

Amma
Why you little!!

I totally get the feeling.. älä stressaa, elämässä vaan ei aina kaikkeen repeä :)

Maria Hakkala

Kiitos! On se kyllä kiva, kun täällä ymmärretään kaikesta stressaajan pieniä ongelmia. :)

minsu
Mainostaulujen takana

Tiedän tunteen... Usein päässä pyörii monta sellaista aihetta tai juttua, mistä haluaisin kirjoittaa, mutta sitten kun istun kirjoittamaan, päässä onkin jokin totaali tukos. En vain saa ajatuksia kirjoitettua ulos sellaisina kuin ne haluaisin kirjoittaa. Tai sitten en "uskalla" kirjoittaa juuri siitä aiheesta josta haluaisin, koska pelkään ettei postauksesta tule sellainen kuin etukäteen ajattelin enkä voi uudestaankaan jutusta kirjoittaa. Sitten saattaa käydä niin, etten loppujen lopuksi kirjoita siitä aiheesta ollenkaan, koska ikinä ei ole "oikeaa" hetkeä tai mielentilaa. Ja joskus, ihan rehellisesti, teen jonkin kevyemmän postauksen sen takia, että tuntuu siltä, että blogi unohdetaan jos en postaile säännöllisesti tai että haluan sanoa jotain, mutta mihinkään "isompaan" ei just silloin riitä rahkeet.

Maria Hakkala

Joo, nimenomaan toi, että jos epäonnistuu jutussa, minkä aihe on pyörinyt päässä pitkään, tai jonka tuntee erityisen tärkeäksi, sitä ei voi peruuttaa, ja koko juttu on mennyt ihan hukkaan! Mä niin ymmärrän. :) Tämän nimenomaisen syyn takia jo blogin alusta asti kaavailemani juttu Criminal Mindsin naisnäyttelijöiden syrjinnästä on vieläkin julkaisematta, ja itse asiassa kirjoittamattakin. Kyllä vielä joku päivä! :)

Eeru
Packing peanuts

Ei määrä vaan se laatu. Tykkään lukea jotain ajatuksella kirjoitettua, vaikka sitten lyhyempääkin juttua. Jokainen blogia pitävä tietää sen vievän aikaa. Postaus päivässä on tosi kunnianhimoinen tahti, ainakin mun mielestä, mutta jos vapaa-aika ja ideat siihen riittää niin antaa mennä vaan. 

Ja tuleehan sitä pidettyä taukoja muissakin harrastuksissa syystä tai toisesta, joten luonnollisesti bloggaus voi välillä jäädä "väliin". Jos sellaisesta rupeaa ottamaan stressiä, niin väkisin tekeminen kyllä välittyy lukijoillekin. Taisi punainen lanka kadota tästä kommentista. En siis itse osaa kirjoittaa niin ajatuksella, kuin toivoisin muiden tekstejään kirjoittavan ;-)

Maria Hakkala

Oon muistaakseni päästänyt ulos ainoastaan yhden postauksen, josta mietin jälkeenpäin, että nyt olis kyllä pitänyt käydä oma sepustus vähän tarkemmin läpi! Mä oon yleensäkin kirjoittajana semmonen, etten tykkää hirveesti analysoida ja hioa omia tekstejäni ensimmäisen kirjoituskerran jälkeen, ja ainoastaan syvä inhoni kirjoitusvirheitä kohtaan blogeissa saa mut käymään omat tekstini läpi ennen julkaisemista. Gradun tekeminen oli kamalinta juuri sen takia, että piti lukea omaa schaibaa kerta toisensa jälkeen. :D

Kommentoi