Perjantai, perjantai, viikon paras päivä…
Tiedättekö kun flunssassa suurin osa ihmisistä laihtuu riutuessaan sohvan pohjalla kun mikään ei vaan maita? That is so not me.
Olen ollut nyt 1,5 päivää sairaslomalla kotona, ja kuumeesta ja lievästä etomisen olosta huolimatta haluaisin syödä koko maailman. Tänään ostin kaupasta illaksi sipsiä, vanukkaita (Jackyt ovat muuttuneet Angry Birds -kuvallisiksi, ja oli pakko ostaa koko setti) ja Ben&Jerry’s -jäätelön (Dough-ble Whammy). Yllä oleva kuva kuvaa eilisiltaista valaistumista, jonka koin tajutessani, että ihanat ruisnachot toimivat myös ihan voin kanssa, muistuttavathan ne muutenkin hapankorppuja (joita muuten myös ostin tänään kaupasta). Laitoin pikkuveljelleni kuvan ostamistani vanukkaista, ja hän tajusi heti kyseessä olevan ’kipeysruokaa’ eli jotain itsesäälin ja itsensä hemmottelun välimaastosta!
Eilistä ’nyt oon kipee mutta saankohan siltikään saikkua’ -hermoilua helpotti kotona odottanut uusi Trendi, jonka toimitus minulle ystävällisesti lähetti. Eihän noin ihanasta viestistä voi kuin tulla hyvälle tuulelle! Olin jo ehtinyt lukea Lilyssä ensimmäisiä reaktioita uudistettuun Trendiin, joten ihan ilman ennakkoluuloja en lehden pariin ruvennut. Sitä aina toivoo, että uudistus olisi hyvä asia, mutta monesti muutos itsessään pelottaa, varsinkin kun muutetaan jotain itselle tärkeää. Minä hajoilin alkuvuodesta huomattuani rakkaimman ruokakauppani K-Citymarket Kupittaan (the one and only) aloittaneen remontin, jossa koko kauppa uudistetaan layoutista lähtien. Ensin huokailin dramaattisesti avokilleni joka kauppareissulla, että ’pilaavatkohan ne meiän lempikaupan’, mutta nyt muutoksen pikkuhiljaa edetessä olen vaihtanut jo huokailuni tyyliin ’uuu, toi näyttää aika kivalta’ ja ’kuule, tää ei välttämättä oo yhtään huono’. Nyt alan olemaan jo oikeastaan aika innoissani! Samanlainen asteittainen omaksuminen tulee varmaankin kyseeseen myös Trendin uudistuksessa.
Ymmärrän kyllä, kun joku kommentoi negatiivisesti kannen vanhahtavaan lookkiin, mutta nyt se jo näyttää mukavan raikkaalta, sillä lailla muodikkaan vanhan inspiraation saaneelta. Perusjutuissa lehden sisällä ei juurikaan ole muutoksia; jutut ovat edelleenkin laadukkaita ja muotisivut, joskin inspiroivia, suurimmaksi osaksi minun ulottumattomissa monellakin tavalla. Olen itse tilannut Trendiä moneenkin otteeseen eikä tämä uudistus minua ainakaan lehden parista vieroita pois. Lilyläisenä tykkään kuinka paljon yhteisö ja sen bloggaajat näkyvät lehden sivuilla. Eniten koko lehden uudistuksessa pidänkin pienistä palasista kommentteja eri asioihin, joita on ripoteltu pitkin sivujen reunoja sinne sun tänne. Nämä pienet jutut menevät helposti ohi, mutta ne tuottavat minulle aina tietynlaista mielihyvää ne huomattuani. Olin niin innoissani joitakin vuosia sitten kun sattumalta huomasin monien lehtien ulkotaitteessa, siinä missä on lehden nimi ja numero, olevan jotain hauskaa, oli se sitten toimituksen sisäpiiriläppä tai pätkä sisällä olevaa juttua. Tässä maaliskuun uudessa Trendissä lukee ”Treffipyyntö on rohkeusasteikolla verrattavissa benji-hyppyyn”.
Iloisin bongaukseni uudessa Trendissä oli, yllättäen, tv-sarja-aiheinen. ”Se toinen mielitiettyni” -jutussa kuvituksena oli joitain randommallikuvia, jotka meinasin ohittaa kunnes kiinnitin huomioni miesmallin hiusmalliin ja ilmeeseen. Seuraavan sivun kuvan katsastettuani mielessäni alkoi ruksuttaa, ja tänään varmistin asian pienellä googlettelulla. Miesmalli on Criminal Minds -sarjasta tuttu Dr. Spencer Reidiä näyttelevä Matthew Gray Gubler! Muistelin asiaa miettiessäni, että Matthew’llä on mallitausta, ja löysinkin kyseisen kuvasarjan hänen portfoliostaan hänen oman mallitoimistonsa sivuilta. Portfolion kuva osaa myös kertoa, että kuvien naismalli olisi Matthew’n tyttöystävä; en tosin tiedä onko tämä kuinka tosi tieto tällä hetkellä vai ovatko kuvat kovinkin vanhoja. Ihana Dr. Reid!
Tämä viimeinen kuva on lähimpänä sitä, mitä olen tehnyt viime päivinä! Kipeilyn ohessa olen tuijotellut turhia tv-jaksoja Netflixistä ja koneelta sekä virkkaillut isoäidinneliöitä jämälangoista. Näitä on sopiva puuhastella iltaisin kun aina yhden valmistuttua tuntee tehneensä jotain, eikä projekti siten tunnu niin keskeneräiseltä. Kunnon akateemisen koulutuksen saaneena ihmisenä, joka on toimistotyössä, koen rentoutuvani parhaiten tehdessäni käsilläni jotain muutakin kuin näppäimien nakuttamista. Nyt minulla on silmät ihan ristissä, enkä ole ihan varma johtuuko se lievästä kuumeesta, liiasta television katselusta vai ihan vaan sairasloman aiheuttamasta yleisestä mökkihöperyydestä.
Toivottavasti teidän perjantaihin kuuluu ihania asioita! Minä menen nyt syömään sipsejä.