Syksy ja televisiosarjat

Syksy on uusien alkujen aikaa, kun kesälomat loppuvat ja sekä luonto että yhteiskunta virittäytyy arkeen. Kaikki tuntuu pyörivän kouluvuoden ympärillä, sillä se luonnollisestikin rytmittää suuren osan elämää. Itse olen vihdoinkin ulkona koulumaailmasta, ja minun arkeni rakentuu muiden asioiden ympärille. Töissä asiat ovat alkaneet rauhoittumaan, ja normaali rytmi on jo saavutettu; harrastusporukatkin alkavat aktivoitumaan, ja arki-illat ovat nekin arkea vapaa-ajasta huolimatta. Jos minun täytyisi valita yksi asia, minkä ympärille mielenkiintoni ja vuosirytmini nykyään rakentuu, on se hiukan vähemmän yllättäen televisiosarjat.

Kun lukee tätä blogiani, joka on nykyään aivan selkeästi suurin, aikaavievin ja rakkain harrastukseni, voisi luulla televisiosarjojen intohimoisen seuraamisen kuuluneen erottamattomaksi osaksi elämääni jo pitkään. Kyllä, olen televisiosarjoja seurannut paljon jo ihan pienestä pitäen, kun katsoin yhtä lailla Pikku Kakkosta ja Kauniita ja rohkeita, ja muistan peruskoulun ja lukion ajaltakin lukemattoman määrän televisiomuistoja. Isommaksi osaksi elämässäni televisiosarjat alkoivat muodostua tuossa joitakin vuosia sitten, kun yliopistourani loppupuolella nettiliittymämme oli 100 megainen ja kaupoissa alkoi näkyä myynnissä entistä enemmän televisiosarjoja DVD-muodossa. Kulutin vapaa-ajastani luentojen ulkopuolella aivan järjettömän suuren osan televisiosarjojen parissa, ja viikkoja rytmittivät uusien jaksojen ilmestymiset ja iltoja näiden jaksojen metsästäminen netistä. Töihin siirryttyäni tämä pakkomielteenomainen seuraaminen hiukan tasoittui, ja ajoittaisista vieroitusoireista huolimatta otan nykyään television seuraamisen rauhallisemmin.

Koukkuunnun edelleen tiettyihin sarjoihin, joita elän ja hengitän aina pari viikkoa kerrallaan, jonka jälkeen tulen vetämään henkeä pinnalle huomaten taas kaikki muutkin sarjat ja ohjelmat; toisinaan löydän jopa sosiaalisen elämäni nurkan takaa. Nykyään mietin aina sopivan vapaahetken tullen, että mikäköhän sarja minua tänään kiinnostaisi, enkä niinkään, että minkäköhän sarjan uusin jakso tänään pitää katsoa. Tunnen nauttivani televisiosarjoista enemmän tällä tekniikalla, enkä ole niin sidottu tiettyyn aikatauluun. Tämä blogi pitää kuitenkin huolen siitä, että en katoa omiin sarjamaailmoihini aivan täysin, vaan pidän itseni perillä niistä uusimmista trendeistä, vaikka minua kiinnostaakin tällä hetkellä enemmän Drop Dead Diva kuin Iholla.

Aikatauluissa eläminen nostaa päätään taas kesän loputtua, kun sarjakausi alkaa käynnistyä täyteen tehoonsa. Yhdysvalloissa uudet sarjat aloittavat uudet kautensa suurimmaksi osaksi syyskuussa ja lokakuussa, ja näiden ulkopuolelle jäävät erilaiset mid-season – ja kesäsarjat, puhumattakaan oman rumpunsa tahtiin marssivista nettipalveluista. Viime syksynä olin aivan innoissani uudesta sarjakaudesta, ja jaksoin innokkaasti katsoa läpi alkavien sarjojen trailereita, erilaisia listoja tehden ja niistä tännekin kirjoittaen. Nyt tunnun olevan maltillisemmin liikkeellä. Odotan innokkaasti kyllä vanhojen tuttujen sarjojen alkamista, kuten Nashville ja Reign, tai Criminal Minds ja 2 Broke Girls, mutta suhtaudun varovaisemmin uusiin tulokkaisiin. Viime syksyinen innostukseni kostautui hiukan, ja ehdin kiinnostua sarjoista, jotka saivat lähtöpassit televisiosta muutaman jakson jälkeen. Varautuneisuuteeni vaikuttaa eittämättä myös nykyisen sarjatarjottimeni laajuus, eli vanhojen sarjojenkin ylläpitämisessä on oma urakkansa. Nyt haluan hiukan fiilistellä tätä uutta sarjakautta hiukan etäämpää ja valita omat uutuuteni vasta hiukan myöhemmin, sitten, kun niihin on turvallista kiintyä.

En, siis, kirjoitakaan vielä kiinnostavista amerikkalaisista sarjauutuuksista. Katson rauhassa, mitä niille muutamille kiinnostukseni herättäneille sarjoille käy, ja sitten leväytän mielipiteeni tänne teidänkin nähtäville. Toistaiseksi tyydyn katsomaan onnellisesti putkeen Masters of Sex:in tähänastista tuotantoa ja haaveilemaan siitä yhdestä Downton Abbey:n jaksosta, joka odottaa minua vanhempieni luona; katson tyytyväisenä kehräten jo toista kertaa Ashleyn seikkailuja miehelässä The Bachelotte:n 7. kaudella; sekä fiilistelen satunnaisia jaksoja kaikesta mahdollisesta televisiosarjatarjonnasta, mitä vain mieleni halajaapi. Elämä on paljon mukavampaa, kun ei seuraa ihan jokaista sääntöä, vaan rakentaa itselleen toimivan yhtälön; minulle se sattuu tarkoittamaan sarjakausipanikoinnista irrottautumista, mutta jollekin toiselle se saattaa tarkoittaa vaikka yksivärisistä sukista luopumista tai sen dekadentin shampoon ostamista. Live a little; watch a lot of TV!

Kuvat: Masters of Sex /Showtime