”That’s why he SMELLS LIKE BOURBON!”
Katsottua: Bones s09e01
[spoiler alert!]
Katsoin tiistaina Bonesin yhdeksännen kauden ensimmäisen jakson, heti ilmestymistä seuraavana päivänä. Oli ihan pakko! Tällä sarjalla on aika aggressiivinen Facebook, josta tulee kaikkea vinkkiä kokoajan. Lisäksi kahdeksannen kauden viimeinen jakso oli sen verran veemäinen, että halusin kovasti hahmojen pääsevän eteenpäin siitä funkista.
Melankolia kuitenkin oli päivän sana jaksossa. En olisi voinut kuvitella ikinä näkeväni Bonesia noin kärsivänä. Tätä kirjoittaessa tuli siitä olotilasta mieleen entinen parisuhde ja sen aiheuttama oma riittämättömyyden tunne. Jaksossa annettiin ymmärtää, että tällaista meininkiä olisi jatkunut jo sen pari kuukautta, mikä oli juonellisesti kulunut edellisen kauden finaalista. Yleensä Bones aina tekee surullaan jotain, joko ignooraa tai rationalisoi, mutta hän ei yleensä ole noin surun vallassa. Boneshan on itsekin kovasti sarjan kuluessa miettinyt omaa suhdettaan tunteisiin, ja useinhan hänellä on epäonnistunut olo ’normaalien’ tunteiden suhteen, mutta tämä jakso osoitti Bonesin reagoivan täydellisen normaalisti. Eihän hän juurikaan sanonut Boothille suoraan pahasta olostaan, mutta kaikki muut kyllä sanoivat hänen puolestaankin. Eri toten Angela oli kuin leijonaemo haukkuessaan Boothia päin naamaa. Angelahan toimii usein Bonesin ’tunnetorvena’, eli hän reagoi useisiin asioihin niin kuin Bonesin kuuluisi toimia, ja näin Angela monesti yrittää myös säästää Bonesia aitojen tunteiden aiheuttamalta mielipahalta, vaikka hän aina kehottaakin päinvastaiseen toimintaan. Vaikka yleensä ihan tykkäänkin Angelasta, meinasin nousta jaksoa katsoessa vastarintaan, koska Booth oli ihan yhtä kärsivä kuin Boneskin. Ressukalla oli risupartakin. [grrr, btw]
Booth oli surullinen hyvin boothmaisella tavalla: stoic, manly, gruff. Hänestäkin monet olivat huolissaan, ja mm. Dr. Sweets ja Caroline yrittivät saada aikaiseksi jonkinlaisen ’interventionin’ (tästä myös tuo Carolinen mahtava quote tämän kirjoituksen otsikossa). Kuka nyt ei tykkäisi Carolinesta hänen nasevine juttuineen ja *hiukan* epäsovinnaisine kommentteineen?!? Sarjan parhaat one-linerit tulevat ehdottomasti häneltä! Booth yllättäen vain viittasi kintaalle kaikkien auttamisyrityksille, kun eihän kukaan mitään Pelantille voi. Cue Booth’s buddy!
Jaksossa esiteltiin Boothin vanha tuttu, joka oli siirtynyt papista baarimikoksi. Kuulostaa teennäiseltä, mutta mielestäni sarjasta on puuttunut Boothilta mieskaveri, jolle hän voi purkaa asioita. Ennenhän hän purki asiansa Bonesille, mutta pitäähän Boothin avautua myös Bonesiin liittyvistä asioista. Aldo-baarimikko oli alkuun ihan jees, mutta varsinaisesti hän myi itsensä minulle (crafty bugger) jutellessaan jakson lopussa Bonesin kanssa Boothin mahdollisista syistä antaa pakit Bonesille. Sarja on kaivannut myös tämmöistä kaikkitietävää tyyppiä, joka ei kuitenkaan ole tekemisissä varsinaisten rikosjuttujen kanssa.
Jäin myös miettimään, että yritetäänkö Aldon ’Paradise Lost’ -baarista tehdä uutta kantapaikkaa sarjan hahmoille. Jo monen kauden ajan after work -tyyppisenä kokoontumispaikkana on ollut ’The Founding Fathers’ -baariravintola, ja ensimmäisellä kaudella oli ’Wong Fu’s’. Tuota Aldon baaria painotettiin aika hyvin meinaan tässä jaksossa, ja Bones jopa epäilee Boothin käyvän strippiklubilla baarin hassun nimen takia (oli muuten aika hassua nähdä Bonesin olevan mustasukkainen ja epäilevä). Baarin nimestä saa kytköksen sekä Aldon entiseen pappeuteen että sarjan tämänhetkiseen masentavaan juonikuvioon.
Muita mahtavuuksia jaksosta:
* Daisy! Ihan mahtava hahmo! ”I’m gonna cancel every social occasion I have in the next three days, including a date with a fireman. That’s dedication.” Tässä jaksossa myös Daisy ylämorottaa itseään!
* Freddie Prinze Jr.! [milloin siitä tuli harmaa? ja kuuma?] Freddien kohtaukset yhdessä David Boreanazin kanssa oli kyllä aikamoista hyvännäköisyyden ilotulitusta! Yummy.
* Hodgins: ”So, this is our cause of death: a boo-boo?”